Perustuslain toimivuutta ja etenkin presidentin valtaa on tarkasteltava rivakasti. Tarkastelua ei pidä jättää liian lähelle presidentinvaaleja.
Uusi perustuslaki on ollut voimassa vuodesta 2000. Vaikka perustuslait pyritään tekemään vuosikymmeniä ja jopa -satoja kestäviksi, on ollut kohtalaisen selvää, että sen tarkistamista joudutaan harkitsemaan nopeampaa tahtia. Huomio on keskittynyt etenkin siihen, miten perustuslaki määrittelee ulkopolitiikan johtamisen. On puhuttu osuvasti lain valuviasta, joka kriitikoiden mielestä korjaantuu vain presidentin valtaa edelleen karsimalla.
Uusi oikeusministeri Tuija Brax onkin tarttunut räjähdysherkkään aiheeseen kiitettävän rivakasti ottamalla tarkasteluun muun muassa presidentin aseman ja valtaoikeudet. Hallitusohjelma puhuu pyöreästi vain perustuslain toimivuuden arvioinnista.
Oikeusministeri Brax totesi Kalevan haastattelussa sunnuntaina, että perustuslaki sisältää potentiaalisen ongelman siitä, kuka sanoo viimeisen sanan ulkopoliittisessa päätöksenteossa. Lain mukaan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Kuten Brax muistutti, tilanne on tähän saakka ollut hyvä, kun suuremmilta yhteentörmäyksiltä on vältytty. Mikään ei takaa, että tilanne pysyy jatkuvasti samanlaisena. Ulkopoliittisessa päätöksenteossa tulkintakiistoista johtuvat kärhämät olisivat kovin kiusallisia.
Vaikka vallanjakoa väännettiin perustuslakia uudistettaessa entistä parlamentaarisempaan suuntaan, presidentille jäi edelleen paljon valtaa. Lisäksi perustuslakiin jäi tulkinnanvaraisia kohtia, joista on joko jouduttu vääntämään kättä tai joissa on vähintään jouduttu luovimaan. Nämä ovat koskeneet esimerkiksi Suomen Pankin johtajanimityksiä, rauhanturvalakia ja presidentin osallistumista Euroopan unionin huippukokouksiin.
Presidentin valtaoikeuksia ja koko perustuslain toimivuutta on viisainta punnita nyt, kun seuraavan vaalin ajankohtaan on vielä runsaasti aikaa. Mitä lähemmäs presidentinvaalit tulevat, sitä enemmän valtapoliittinen laskelmointi alkaa painaa vaa´assa. Sitä on jonkin verran havaittavissa jo nyt.
Esimerkiksi eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on jarrutellut intoa rajoittaa presidentin valtaa. Myös tasavallan presidentti Tarja Halonen on viran puolesta ollut samoilla linjoilla. Lisäksi suurten puolueiden vaikuttajissa on presidentin vallasta hyvin eri tavalla ajattelevia henkilöitä. Taktikointi olisi syytä nyt jättää vähemmälle.
Jos ja kun perustuslaki avataan, nousee tietysti paineita peukaloida sitä enemmänkin. Brax haluaisi selvittää neuvoa-antavien tai peräti sitovien kansanäänestysten lisäämistä. Tämä on vihreiden perinteinen keppihevonen. Selvittäminen on varmasti paikallaan, mutta lähtökohtaisesti poliitikoille ei pidä rakentaa kansanäänestyksistä keinoa vetäytyä vastuusta. Edustuksellinen demokratia on Suomessa toiminut kohtuullisen hyvin.
Kansalaisaloitteelle voisi olla enemmänkin käyttöä kuin kansanäänestykselle. Kansalaisista suurin osa on puolueiden ulkopuolella, ja perinteinen puoluedemokratia on jäänyt jälkeen yhteiskunnan kehityksestä. Sietää harkita, voisiko riittävän määrän allekirjoituksia saaneen lakialoitteen ottaa eduskunnan valiokunnan tutkittavaksi.
Suojelupoliisin parlamentaarisen valvonnan vaihtoehdoista laadittava selvitys liittyy sekin mitä suurimmassa määrin kansanvallan kiperiin kysymyksiin. Tämä selvitys on juuri nyt enemmänkin kuin paikallaan.