Koko perustuslakiuudistus on vaarassa EU-lautaskiistan takia. Toivottavasti komitean ottama lisäaika tasoittaa laineet. Perustuslaki on nimensä mukainen: se määrittelee itsenäisen valtion valtiojärjestyksen ja kansalaisten perusoikeudet. Perustuslakia ei tule muuttaa hetken mielijohteesta eikä päivänpoliittisten intressien takia, vaan perusteellisen harkinnan jälkeen ja pitkäksi aikaa.
Nämä asiat on syytä muistaa erityisesti nyt kun ministeri Christoffer Taxellin johtaman perustuslain tarkistamiskomitean työ on alkanut takkuilla. Kapuloita rattaisiin on viskonut kiistely Suomen edustautumisesta Euroopan unionin huippukokouksissa. Politiikan vanha kettu Taxell teki aivan oikein pyytäessään komitealle lisäaikaa tammikuun loppuun asti.
Joulurauhan toivoisi tasoittelevan lautaskiistan nostattamia laineita, mutta takuuvarmaa se ei kyllä ole. Tasavallan presidentti Tarja Halosen tueksi rientänyt SDP rakentelee selvästi lautaskiistasta vaaliasetta eduskuntavaaleihin. Pahimmassa tapauksessa voi käydä vielä niin, että koko perustuslain uudistushanke jumittuu lautaskiistan takia. Se olisi äärimmäisen valitettavaa.
Jo vuonna 2000 voimaan tullut perustuslaki toi ratkaisun lautaskysymykseen: Suomea edustaa Eurooppa-neuvostossa pääministeri. Perustuslakia sen paremmin kuin eduskunnan samansisältöistä tahtoa ei vain pantu vuosikausiin täytäntöön.
Kysymys oli pakko ratkaista Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä. Hallitus pehmensi ratkaisuaan painottamalla yhteistyötä presidentin kanssa silloin kun Suomi muotoilee kantojaan huippukokouksissa esille tuleviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin unioniasioihin.
Lautaskysymys ei siten asiallisesti edes ole komitean pöydällä, mutta kuokkavieras siitä on tullut. Demareilla ja muulla oppositiolla voi olla suuri kiusaus torpedoida koko perustuslakiuudistus lautaskiistan varjolla. Kokeneen kansanedustajan Jacob Södermanin harkitsematon esitys SDP:n vetäytymisestä Taxellin komiteasta taitaa sentään jäädä omaan arvoonsa.
Ilman lautaskiistaakin etenkin kysymys presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien tarkistamisesta hiertää komiteassa. Nythän presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Joissakin puheenvuoroissa on noussut esille malli, jossa ulkopolitiikkaa johtaisi valtioneuvosto yhteistoiminnassa presidentin kanssa. Vaikka tällainen muutos istuisi yleiseen, ja kannatettavaan, parlamentarisointisuuntaukseen, on hyvinkin mahdollista, ettei tälle muutokselle löydy tarvittavaa kannatusta etenkään lautaskiistan jälkiaallossa.
Poliittista realismia voikin olla se, että korkeimman hallituksen presidentin Pekka Hallbergin kesällä esittämä kompromissimalli, jossa presidentin tehtäviin ei kajottaisi, mutta samalla lisättäisiin hallituksen valtaa, saattaa osoittautua pienimmäksi yhteiseksi nimittäjäksi, jolle saadaan tarvittava poliittinen tuki.
Hallbergin ehdotuksen mukaan presidentti sidottaisiin nykyistä tiukemmin valtioneuvoston kantaan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä ylipäällikkyyteen ja virkanimityksiin liittyvissä kysymyksissä valtioneuvoston kanta voittaisi erimielisyystilanteissa presidentin päättämän uudenkin valmistelun jälkeen. Nyt presidentin kanta voittaa tällaisissa tilanteissa. Muutosehdotus on järkevä, olkoonkin että se on myös minimalistinen. Esimerkiksi presidentin nimitysoikeuteen olisi aihetta kajota reippaammalla kädellä.
Lautaskiista on tuonut pahaa verta valtioneuvoston ja presidentin välille. Kärpäsestä härkäseksi paisunut kiista on kuitenkin pikkuasia perustuslakiuudistuksen rinnalla. Siksi lautaset pitäisikin jo panna kaappiin ja keskittyä siihen, ettei koko perustuslakiuudistus ajaisi karille.