Hahmotelmat EU:n uudeksi perustuslaiksi ovat jo pitkällä. Suomessa asian merkitys on vaarassa kadota Irakin kriisin ja lähestyvien vaalien varjoon.
Uusi Euroopan unionin perustuslaki on parhaillaan valmisteilla. Se ei korvaa Suomen nykyistä perustuslakia, mutta nousee sen rinnalle. Lain tärkeimpien artikloiden luonnos, joka luultavasti pitkälti ohjaa lopullisen version valmistumista, tuli julkisuuteen viime viikolla.
Meneillään oleva prosessi on Euroopan ja sen mukana Suomenkin historiassa ainutlaatuinen, ja lopputulos voi vaikuttaa tulevien sukupolvien elämään. Silti perustuslain ensimmäisten 16 artiklan luonnos on saanut hyvin vähän huomiota.
Poliittinen väittely Suomessa on liittynyt enemmänkin siihen, kuka olisi sopiva henkilö edustamaan hallitusta konventissa, kuin konventin tosiasiallisiin tapahtumiin. Lisäksi kotimainen mielenkiinto liikkuu vaaleissa ja kansainvälinen huomio keskittyy Irakin kriisiin ja sen seurauksiin. Se syö huomiota kaikkialla muuallakin, joten EU:n perustuslain valmistelu tapahtuu kuin katveessa.
Se on vahinko, sillä juuri näillä hetkillä on paras tilaisuus todella yrittää vaikuttaa siihen, mitä ollaan luonnostelemassa - eikä vähiten siksi, että konventin puheenjohtajan Valery Giscard d´Estaingin sooloilulinja näyttää yhä jatkuvan.
Julkisuuteen annettu luonnos on käytännössä hänen vetämänsä puheenjohtajiston kätten jälkeä, ja konventin jäsenten mahdollisuus vaikuttaa siihen on ollut rajallinen. Koko konventin käsittely on tosin vasta edessä, hallitusten välisestä konferenssista puhumattakaan, mutta Giscard d'Estaingin tarkoitus on selvästi ohjata tulevia linjauksia.
Juuri puheenjohtajisto näyttää olevan avainpaikka EU:n tulevaisuuden linjaamisessa, ei niinkään konventti sinällään. Kansanedustaja Liisa Jaakonsaaren vetämä eduskunnan ulkoasiainvaliokunta vaatikin keskiviikkona Suomelle paikkaa puheenjohtajistossa.
Vaikuttamisen kannalta tuo vaatimus on perusteltu, mutta poliittisesti se lepää pahasti tyhjän päällä. Puheenjohtajiston kokoonpano on lyöty lukkoon aika päiviä sitten. Hallitusten edustajat siinä määräytyvät EU:n puheenjohtajuuskierron mukaan, ja parlamenttien edustajia on vain kaksi. Ellei tätä revitä auki, Suomella ei ole toiveita päästä mukaan. Asiaa kannattaa pitää esillä, mutta todennäköisyys toiveen toteutumiseen on vähäinen.
Yksi mahdollisuus on luoda puheenjohtajiston alle vielä jokin uusi väliporras, johon Suomi ja muutamat muut samassa asemassa olevat maat voisivat myös tulla mukaan. Paljonko se tarjoaisi todellisia vaikuttamismahdollisuuksia onkin jo toinen kysymys. Vahinko Suomen kannalta pääsi tapahtumaan jo puheenjohtajistoa valittaessa, ja sen paikkaaminen alkaa olla myöhäistä.
Ulkoasiainvaliokunnan mukaan Suomen lähtökohtana EU:n tulevaisuuteen ovat yhä kansainväliset sopimukset, ei perustuslaki. Kun tosiasiassa kuitenkin juuri perustuslakia ollaan täyttä vauhtia tekemässä, vaikutelma Suomen putoamisesta konventin kyydistä vain korostuu.
Valiokunnan mielestä viimeviikkoisia 16 artiklan luonnoksia on "vaikea arvioida". Pitäisi odottaa kokonaisuutta ja antaa aikaa. Pulmana on, että kokonaisuuden valmistuessa siihen vaikuttamisen keinot voivat olla käytännössä jo vähissä. Eduskuntavaalit ajoittuvat tässä mielessä hyvin hankalasti: unionin tulevaisuutta linjataan koko ajan täyttä höyryä, ja uusi eduskunta saa eteensä entistä valmiimpia tekstejä. Todellisen keskustelun paikka olisi juuri nyt, luonnoksista, eikä vasta pitkälle viedystä kokonaisuudesta.