Pääministerin ilmoituksen eduskunnalle antanut oikeusministeri Johannes Koskinen sivusi vain ylimalkaisesti maaliskuussa 2000 voimaan tulleen uuden perustuslain ongelmia ja sen piileviä jännitteitä tiistaina eduskunnassa. Koskinen antoi uudelle perustuslaille varsin hyvän arvosanan:
"Yleisesti voidaan todeta, että perustuslakiuudistuksen tavoitteet ovat toteutuneet hyvin ja että uusi perustuslaki on osoittautunut toimivaksi. Uudistuksen perusratkaisuihin ei kohdistu muutospaineita."
Puhetta kuunnellessa tuli mieleen, olikohan pukki pantu kaalimaan vartijaksi? Koskinen myönsi kunnolla vain yhden ongelman: Suomen Pankin johtokunnan jäsenten nimityksiin liittyneet erimielisyydet valtioneuvoston ja presidentti Tarja Halosen välillä.
Ne olivatkin niin suuria, että ministeri Suvi-Anne Siimes asetti vain päivä Koskisen hymistelypuheen jälkeen virkamiestyöryhmän miettimään muutoksia Suomen Pankkia koskevaan lakiin. Sen tehtäviin kuuluu tehdä ehdotus "Suomen Pankin johto-organisaation kehittämiseksi ja vaihtoehtoisiksi tavoiksi järjestää johtajien nimitysmenettely pankin toimiessa osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää".
Suomeksi sanottuna näyttää siltä, että Siimes pani virkamiehet miettimään, miten tasavallan presidentin nimitysoikeutta voitaisiin kaventaa Suomen Pankin osalta. Ei olisi yllätys, jos tausta-ajatuksena olisi halu ottaa presidentiltä pois oikeus osallistua Suomen Pankin johtokunnan jäsenten nimitykseen. Hänelle aiotaan ilmeisesti jättää vain pääjohtajan nimitysoikeus, jos sitäkään.
Pankin pääjohtaja voisi taas saada valtuudet nimittää muut johtokunnan jäsenet, jos johtokunta jatkaa nykymuodossaan. Todennäköistä on, ettei niin käy, vaan vanha kollegiorakennekin yritetään purkaa.
Pääministerin ilmoitus vastaa koko hallituksen kantaa, ja sen perusteella, mitä Siimes sanoi eduskunnassa, myös virkamiestyöryhmän asettamisella pitäisi olla hallituksen siunaus. Jäiköhän eduskunnan pöytäkirjoihin Koskisen puheen perusteella sievistelty kuva todellisuudesta?
Hallitus alistui Sinikka Salon ja Pentti Hakkaraisen nimitysten yhteydessä kiltisti presidentin tahtoon. Sen ei olisi tarvinnut tehdä niin. Jos hallitus olisi pannut kovan kovaa vastaan ja mitannut presidentin kantin, Halonen olisi hävinnyt kädenväännön nykyisen perustuslain nojalla. Hallitus ei halunnut kiristää jousta niin pitkälle.
Toinen perustuslakiin ja korkeimpien valtaelinten suhteisiin liittyvä ongelma putkahti ilmoille niin ikään heti Koskisen puheenvuoron jälkeen. Eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtaja Ilkka Kanerva nosti äläkän, kun Siimes nimitti pelkkiä virkamiehiä pohtimaan muutoksia lakiin Suomen Pankista. Kanerva kiinnitti huomiota siihen, että keskuspankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa. Kanervasta olisi ollut kohtuullista, että eduskunta olisi päässyt myös mukaan valmisteluun.
Eduskunta on yhä keskuspankin "isäntä" pankkivaltuustonsa kautta. Nykyistä, suhteellisen tuoretta Suomen Pankki -lakia ei olisi hyväksytty Arkadianmäellä, ellei vanhaa, aina vuodelta 1868 periytyvää valtiopäivien valvontasuhdetta Suomen Pankkiin olisi kirjoitettu siihen. Pankki on siitä huolimatta toiminnallisesti täysin itsenäinen.
Siimes ei kelpuuttanut eduskuntaa edes virkamiestasolla mukaan työryhmäänsä, vaikka eduskunta on ollut erittäin tyytymätön Haloseen siksi, ettei hän ottanut kuuleviin korviinsa sen paremmin pankkivaltuuston kuin hallituksenkaan esityksiä viime johtokuntanimitysten yhteydessä.
Hallituksessa ei selvästikään luoteta riittävästi eduskunnan harkintaan asiassa. Hallitus haluaa pitää mahdollisten lainmuutosten valmistelun tiukasti omissa käsissään.
Joka sanoo, että perustuslaki toimii yleisesti ottaen hyvin, ei näe metsää puilta.
SDP:n ryhmäpuheenvuoron pitänyt Antti Kalliomäki, joka valvoi jonkinlaisena harmaana eminenssinä presidentin etuja perustuslakiuudistuksen aikana, yllätti eduskunnassa myöntämällä, että kyllä kenkä sittenkin puristaa. Tosin hän jatkoi optimistisesti, että ongelmakohta voidaan korjata myös sormeilematta perustuslakia.
Kalliomäki määritteli pulmaksi Suomen kaksoisedustuksen EU:n huippukokouksissa sen jälkeen, kun unioni laajenee. Kaksoisedustusta on pidetty yleisesti ongelmana siitä lähtien, kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1995. Toisen illallislautasen saanti teki vain mahdolliseksi elää probleeman kanssa.
Nyt voi vain kysyä, kuinka realistista on olettaa, että presidentti jää sovinnolla pois EU:n huippukokouksista, jos perustuslaki pysyy nykymuotoisena. Ongelmahan johtuu juuri siitä, että niin Martti Ahtisaari kuin Tarja Halonenkin ovat tulkinneet perustuslakia niin, että heillä on oikeus arvioida itse, milloin he lähtevät huippukokouksiin. Hallitus on tyytynyt presidenttien ilmoituksiin.
Uuden perustuslain ehkä suurin piilevä ongelma voi räjähtää käsiin jo maaliskuussa eduskuntavaalien jälkeen. Uusi laki siirsi pääministerin valinnan eduskuntaan, mutta marssijärjestys on täysin avoin lukuunottamatta ryhmäjohtajien suositusta, jonka mukaan suurimman ryhmän edustaja kutsuu muut neuvotteluun, jossa sovitaan hallitusneuvottelujen vetäjästä.
Jos vaalitulos ei anna yksiselitteisesti pääministerin nimeä, edessä voi olla vielä surkeampia näytelmiä kuin vahvojen presidenttien aikoina. Silloin sentään tiedettiin, kuka sanoi viimeisen sanan. Nyt presidentti astuu kuvaan mukaan vasta, jos ryhmien neuvottelut johtavat umpikujaan.
Perustuslaki on toiminut yleisesti ottaen kohtuullisesti, mutta se johtuu pitkälle sosiaalidemokraattien vallasta ja tunnetusta värisuorasta. Jo kolmen kuukauden kuluttua arvio uudesta perustuslaista voi muuttua kovin erilaiseksi.