Jännityksen kiristyminen ja väkivallan uhan kasvu Euroopassa ja myös Suomen lähialueella on kehityskulku, jolta ei kannata sulkea silmiä. Tuoreimpia todisteita tästä ovat Pietarin ja Tukholman terrori-iskut.
Jo jonkin aikaa on ollut ilmeistä, ettei Suomen turvallisuusviranomaisilla ole käytössään sellaisia keinoja, joita ne tätä nykyä tarvitsisivat ulkoisten ja sisäisten uhkien torjuntaan. Ennen kaikkea puuttuu valtuuksia hankkia tietoja.
Keskiviikkona julkistetut kolme mietintöä antavat hyvin perusteltuja suuntaviittoja siihen, miten tilannetta voi lähteä korjaamaan. Ehdotetuista uusista tiedusteluvaltuuksista on nyt tarpeen käydä kiihkoton keskustelu. Sen jälkeen vaadittava lainsäädäntö on syytä toteuttaa ilman turhia viivytyksiä.
Sisäministeriön teettämässä mietinnössä vahvempia tiedustelutoimivaltuuksia esitetään erityisesti Suojelupoliisille. Se olisi tulevaisuudessa enemmän tiedustelu- kuin poliisiviranomainen.
Supon valtuudet koskisivat myös ulkomaita. Ehdotukselle on helppo löytää perustelu siitä, että myös Suomen kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvat uhat tulevat yleensä ulkomailta.
Konkreettinen uusi toimivaltuus Supolle olisi tietoliikennetiedustelu. Tämä on jo herättänyt kysymyksiä siitä, kulkevatko tavallisten kansalaistenkin sähköpostit vastedes viranomaisten seulan läpi.
Eivät, jos ehdotettu rajaus toteutuu. Valvonnan pitää olla kohdennettua ja sen pitää liittyä vakavaan kansalliseen turvallisuusuhkaan. Päätöstä tiedustelun aloittamisesta ei myöskään tehtäisi Supon konttorilla vaan päätös tulisi aina tuomio- istuimelta.
Tähän asti Suomen viranomaiset ovat olleet tiedustelutietojen hankinnassa pitkälle ulkomaisen avun varassa. Oma tiedustelu mahdollistaisi todennäköisesti laajemman tietojen vaihdon muiden kanssa.
Merkittävää ehdotuksissa on se, että tiedustelukeinojen käytön viranomaisvalvonta olisi tiukka. Suomeen perustettaisiin uusi tiedusteluvaltuutetun virka.
Valtuutettu pystyisi jopa keskeyttämään jonkin tiedusteluoperaation, jos hän näkisi viranomaisten toimivan lakien vastaisesti.
Hyvää esityksissä on myös se, että eduskunta kytkettäisiin tiiviisti, ehkä uuden valiokunnan avulla, tiedustelutointen laillisuusarviointiin.
Keskeinen pohdinnan paikka koko hankkeessa liittyy perustuslain 10. pykälässä taattuun luottamuksellisen viestin suojaan. Viestintäsalaisuuden ohentaminen heikentäisi yhtä kansalaisen perusoikeutta.
Kun toisessa vaakakupissa ovat kansalaisten tai kansallista turvallisuutta horjuttavat uhat, joudutaan kuitenkin valitsemaan vaihtoehdoista se vähemmän huono.
Heti keskiviikkona sai uutta vauhtia myös keskustelu siitä, pitäisikö tiedustelulakien edellyttämä perustuslain muutos viedä läpi jo tällä vaalikaudella kiireellisenä.
Vasemmistoliitto peräsi jo normaalia menettelyä, jossa perustuslain muutokset vahvistaisi seuraava eduskunta. Nykyisten uhkakuvien kaudella pari vuottakin on pitkä, jopa liian pitkä, aika.