Ensi-ilta Kemin kaupunginteatteri: Viiru ja Pesonen. Sven Nordqvistin kirjojen pohjalta dramatisoinut Antti Lattu. Ohjaus Jukka Lempinen. Tarpeisto Sisko Jaako. Valot Jami Korkiakoski. Rooleissa: Jouni Tiitinen, Sirpa Filppa, Jukka Lempinen. Ensiesitys studiossa 9.12. Seuraava esitys 14.12.
Pienimuotoinen ja alkuperäiselle uskollinen. Näillä sanoilla voi ytimekkäästi määritellä Kemin kaupunginteatterin uuden lastenjutun.
Kemin teatteri tarttui vetonaulaan, jonka hoksasivat ensin ryhmät (mm. Teatteri 2000 ja Unga Teatern), nyt kaupunginteatterit Espoossa ja Kemissä.
Kysymys on ruotsalaisen Sven Nordqvistin 80-luvun puolivälissä aloittamista Viiru ja Pesonen -tarinoista.
Espoossa esitetään Finduksen ja Pettsonin joulua på svenska. Kemissä on koostettu neljästä kirjasta 45 minuutin mittainen visiitti Ukko Pesosen maisemiin.
Kemissä Pesonen on perusteellisesti Pesonen. Ukko on niin näköinen, että melkein luulisi ruotsalaiskirjailijan käyttäneen näyttelijä Jouni Tiitistä kuvakirjojensa mallina.
Tiitinen saavuttaa Pesosen sekä ulkoisen että verkkaisen henkisen olemuksen. Pesonenhan on maalla kissoineen omassa rauhassa asusteleva vähän ärhäkkä mutta toimelias vanhapoika. Rooli pukee Tiitistä.
Ehkä kalasteleva, erakoitunut maatiaiskeksijä liikauttaa jotain myös lapsissa, sillä kovimmat hihitykset Kemissä kuultiin, kun Pesonen sai raivokohtauksen eikä kestänyt mitään Viirun pärinöitä.
Pesonen on toimiltaan maalaismiesten tapainen. Hänellä ei mene sormi suuhun, vaikka pitäisi värkätä kalastusjousipyssy, pippurikana tai haamun köysirata.
Viiru on ongelmallisempi hahmo näyttämölle siirrettäväksi. Viiru kun on kissa, mutta ei mikä tahansa sellainen.
Voi oikein hyvin kuvitella, että kirjailija on löytänyt Viirulle esikuvan raidallisesta maatiaismirristä, joka on niin viisas että puhetta vaille. Kuvakirjoissa Viirulle onkin annettu puheen lahja. Kissa kommunikoi sekä ihmisten että toisten eläinten kanssa.
Kirjojen Viiru on vikkelä, nokkela ja ovela. Aina kun on nähnyt Viirun näyttämöllä, rooli on annettu naiselle. Kemissä Viirun tekee Sirpa Filppa.
Jukka Lempisen ohjauksessa Viirusta on tehty turhan väistyvä. Vaikka Viiru kirjoissa kissamaisesti välttyy likaisilta töiltä ja puijaa Pesosen vaikka kalaan, silti se on arvaamaton ja aktiivinen eikä vetäydy toimen hetkellä kaivonkannelle istuksimaan.
Kemissä kissa on puettu keinoturkiksiin. Se on aidon ja hienon näköinen. Raidallisessa keinoturkispuvussa hikoileminen ei kuitenkaan taida olla erityisen miellyttävää. Kissalle näytti tulevan kunnon hiki.
Huumoripalat esityksessä tarjoilee muut roolit näyttelevä ohjaaja Jukka Lempinen. Mukana on jyviä ja akanoita.
Lempisen kiväärimies Kosonen on tunnistettava mörökölli, mutta etenkin Tyynen kanssa Lempisellä on kana kynittävänä. Pol Potin kohdalla vitsi kyllä jo lipsahtaa ruumenien laariin.
Outo ratkaisu esityksessä on höyhenten luovuttaminen Pesosen pippurikanalle. Tyyne-kana jää itse ihan päättömäksi kun antaa huppunsa helttoineen keinokanan käyttöön.
Paljastuu, että karvaisella kanallakin on kuuma.
Viiru ja Pesonen on Kemissä sovitettu perheen pienimmille - mittaansa ja ilotulitusta myöten. Ketun pelokiksi tarkoitettu rätinä ja pauke tarkoittaa ilmapallon puhkaisua ja nallipyssyn pientä päksettä.
Esitys on lavastukseltaan siirrettävän kokoinen. Kaivo, verstas ja puulaatikko kulkevat kätevästi kiertueella. Keskiviikkona Viirusta ja Pesosesta onkin tilausnäytös Karungissa ja torstaina Torniossa.