Puutarhalapiot kaivavat Linnansaaressa esiin perustamisen aikaista Oulua. Oulun yliopiston tämän kevään opetuskaivauksissa paljastetaan reilun puolen metrin syvyydestä esiin kaistale 1600-luvun linnanpihaa.
"Jos rakennusten perustuksista löytyy jäänteitä, aina parempi", kertoo amanuenssi Vesa-Pekka Herva.
Edellisen kerran vähän tutkitussa Linnansaaressa kaivettiin yli 20 vuotta sitten. Kaivajat tietävät kuitenkin suurin piirtein, missä kohtaa linnanpihaa ovat, sillä 1600-luvun linnasta on olemassa karttoja.
Kaistaleen tien puoleisen osan pitäisi kohdata 1980-luvun kaivauksen reuna.
Hervan mukaan opetuskaivausten paikka valikoitui luontevasti Oulun juhlavuoden vuoksi. Toisaalta kaupunki suunnittelee kosteudesta kärsivän linnanpihan ehostamista joskus tulevaisuudessa.
Kaivaukset ovat tarpeen, etteivät mullan alla mahdollisesti uinuvat muinaisjäänteet joudu tietämättä hukkaan.
Vähän rakentamista, vähän kaivauksia
Oulussa sekä arkeologianopiskelijat että laitoksen henkilökunta ovat myös viime vuosina kiinnostuneet kaupunkiarkeologiasta. 1600- ja 1700-lukujen kaupunkia on tutkittu myös Torniossa. Oulussa töitä on teettänyt muun muassa Tuomiokirkon remontti.
Muuten arkeologien lapiot eivät juuri Pohjois-Suomen multiin tussahtele. Linnansaaren lisäksi oululaiset tutkivat alustavasti mahdollisesti jo 500 vuotta sitten autioitunutta tilaa Hailuodossa. Suurtöitä ei ole luvassa.
Museovirasto puolestaan mönkii tänä kesänä pohjoisessa vain kesämökkitontilta löytyneessä pyyntikuopassa Vaalan Askolankankaalla.
Tutkimuskohteita olisi, mutta ei ole rahaa. Arkeologit kutsutaan töihin, kun maata tarvitaan käyttöön ja on varmistettava, ettei muinaismuistoja tuhota ennen tutkimista.
Museoviraston arkeologian osaston johtajan Leena Söyrinki-Harmon mukaan kaivauksia on tänä kesänä vähän Suomessa ylipäätään. "Nyt ei rakenneta niin paljon. Omia tutkimusvaroja meillä on vähän."
Museovirasto on perinteisesti kaivanut työllistämisvaroilla, mutta niidenkin saanti on muuttunut epävarmaksi. Nykyään vaaditaan jatkotyöllistymisen mahdollisuuksia.
Yliopistoarkeologeille työllistymis- tai yliopiston budjettivaroja tutkimuksia varten ei ole herunut aikoihin.
"Tai sitten ei ole rohkeutta ruveta tutkimaan. Kun väki lisääntyy, kaivaukset pienenevät", sanoo Oulun yliopiston arkeologian lehtori Pentti Koivunen.
Koivunen itse kertoo olevansa jo jäähdyttelyiässä, mutta seuraava arkeologipolvi voisi astua esiin ja ottaa harteilleen suuria tutkimuksia monien pienten sijaan. Siihen tarvitaan yrittäjäasennetta.
"Rahaa ei ole koskaan. Se on aina tehtävä. Joka ainoa sukupolvi joutuu ratkaisemaan sen ongelman."
Pohjoisesta löytyisi tutkittavaa. "On mielenkiintoinen kysymys, miten meillä siirryttiin metallin käyttöön", Koivunen sanoo. Sitäkään ei tiedetä, kuinka pohjoisen ihmiset asuivat ja hautasivat vainajansa 500-1000-lukujen välisenä aikana.
Linnansaaressa ensi viikon loppuun tonkivat opiskelijat ovat tyytyväisiä, kun pääsevät vihdoin oikeasti kaivamaan. Oman elinympäristön tutkiminen on kiinnostavaa.
"Vanhemmat opiskelijat ovat sanoneet olevansa kateellisia", kertoo Terhi Taipaleenmäki ja jatkaa mullan rapsuttamista. Sade ei haittaa.