Hornet-hävittäjien seuraajan hankintaa ryhdytään valmistelemaan Suomessa tänä vuonna. Hornetin korvaajan hankintaperusteita valmistellut esiselvitysryhmä luovutti mietintönsä puolustusministerille torstaina. Esiselvityksen mukaan Hornetit pitää korvata monitoimihävittäjällä, mikä tarkoittaa nykyisen monitoimihävittäjän tapaan miehitettyjä sotakoneita. Hävittäjien torjuntakykyä täydennetään ilmatorjunnalla kuten nykyisinkin.
Ilmavoimien F/A-18 Hornet -hävittäjien elinkaari päättyy noin vuonna 2030. Vanhimpia koneita on poistettava käytöstä jo vuodesta 2025 lähtien.
Kun hävittäjähankinnan lasketaan kestävän noin 15 vuotta, valmistelu on aloitettava nyt. Esiselvitystyöryhmä ajoittaa vuosiin 2016-2017 tietopyynnöt, joilla selvitetään, millä konetoimittajilla on valmius vastata tarjouspyyntöön. Tarjouspyynnöt koneista lähetetään vuosina 2017–2018.
Itse hankintapäätös ajoittuu nykyisen vaalikauden yli ja jää siten seuraavalle hallitukselle ja eduskunnalle 2020-luvun alkuun.
Suomessa on odotettavissa muitakin isoja puolustuspoliittisia päätöksiä lähivuosina. Ilmavoimien edelle jättihankinnoissa kiilaa Merivoimat, joiden taistelualusten korvaaminen pitäisi ratkaista jo tämän vuosikymmenen loppuun mennessä. Lisäksi hallitus on aikonut tehdä selvityksen Nato-jäsenyyden vaikutuksista.
Nykyiset Hornet-hävittäjät päätettiin hankkia 1992 Yhdysvalloista. Suomi iski salaman lailla historiallisessa käänteessä ja luopui neuvostoliittolaisista Mig-koneista sen jälkeen kun Neuvostoliitto oli romahtanut. Tarjouskilpailuun osallistuivat Yhdysvaltain lisäksi Ruotsi ja Ranska.
Ilmavoimat sai kaikki 64 Hornettia vuoteen 2000 mennessä. Konehankinta on ollut merkittävä Suomen puolustuskyvyn uskottavuudelle. Moni Hornet-lentäjistä on nykyään keskeisissä tehtävissä. Muun muassa Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg oli ensimmäisten joukossa lentämässä Hornetia.
Uusien hävittäjien hankinta maksaa arviolta jopa kymmenen miljardia euroa eli saman verran kuin Suomen kestävyysvajeen lasketaan nyt olevan. Kallis kauppa vaatii kansalaisten tuen sekä laajan poliittisen yhteisymmärryksen. Hankinta sisältää niin monia ulottuvuuksia, että puolustusratkaisusta pitää käydä perusteellinen, faktapohjainen ja julkinen keskustelu. Tarvitaan myös aito kilpailu eri valmistajien välillä, vaikka amerikkalainen F-35 on jo nostettu suosikiksi, johon Norja ja Tanska päätyivät.
Kiinnostavaa on, miten konetyypin toimintakyky ja huoltovarmuus kytketään kotimaiseen puolustusteollisuuteen. EU-säädösten mukaan hankintaan ei voi enää kytkeä vastakauppoja, jotka Hornet-kaupassa toimivat hyvin. Hankinnan voivat ratkaista sodankäynnin tekninen puoli. Nykytietojen valossa hävittäjätorjunta ei välttämättä perustu pelkästään miehitettyihin hävittäjiin, vaan osa koneista voisi olla miehittämättömiä.
Pääkirjoitus