Jotkut perussuomalaiset ovat polttaneet päreensä ammattiliitto Pron puheenjohtajan ja Sdp:n johtajakilpaan mukaan aikovan Antti Rinteen lausahduksesta.
Rinne sanoi sunnuntain Helsingin Sanomissa, että kun perussuomalaisilta puuttuu arvot, ”voidaan yhtäkkiä olla rasistisia ja fasistisia”.
Puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo julisti, että jos Rinne nousee Sdp:n johtoon, hänen sanansa voivat vaarantaa puolueiden mahtumisen samaan hallitukseen. Kansanedustaja Kaj Turunen puolestaan ilmoitti tekevänsä rikosilmoituksen Rinteen sanomisista.
Ärtyisät reaktiot kertovat perussuomalaisten ylenmääräisestä herkkähipiäisyydestä. Rinteen lausuma mahtuu kivuttomasti normaalin yhteiskunnallisen keskustelun raameihin. Poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden on sitä paitsi siedettävä muita räväkämpää kielenkäyttöä.
Perussuomalaiset eivät voi myöskään kiistää sitä, että puolueen riveistä on kuultu vähän väliä Rinteen tarkoittamia möläytyksiä. Ne ovat johtaneet puolueen sisäisiin kurinpitotoimiin ja jopa rikostutkintaan.
Ylireaktiot muistuttavat vanhasta sanonnasta, jonka mukaan rikka kyllä huomataan toisen silmässä, mutta ei malkaa omassa.
Perussuomalaisia tulee kohdella poliittisessa keskustelussa niin kuin muitakin, ja heidän on turha yrittää asettaa rajoja puolueesta käytävälle keskustelulle.
Puolue on puheenjohtaja Timo Soinia myöten tehnyt selväksi, että se haluaa seuraavaan hallitukseen. Tavoite on oikea. Sen tielle ei kannata rakentaa kynnyksiä mokomista asioista. Niihin voi nimittäin kompastua. Hallituskumppanitkin voivat tällä tyylillä käydä äkkiä vähiin.