Perussuomalaisten äänestäminen protestina on tyhjällä pohjalla, koska puolueella ei ole sisältöä politiikassaan samalla tavalla kuin niin sanotuilla vanhoilla puolueilla ohjelmissaan.
Näin on viime aikoina toisteltu ja taivasteltu puolueen huikeaa nousua. Toissa perjantain jälkeen sisältö tuli hieman selkeämmäksi, kun puolue julkisti eduskuntavaaliohjelmansa.
Ohjelma olisi saanut olla vielä konkreettisempi. Puheenjohtaja Timo Soini sanoi tiedotustilaisuudessa, että puolueella ei ole samanlaista asiantuntijakoneistoa taustatyön tekijänä kuten toisilla.
Saattaa pitää paikkansa, mutta asian ääneen sanominen antaa samanlaisen vaikutelman kuin siinä Kummeli-sketsissä, jossa jääkiekkovalmentaja Aimo Nivaska sanoo joukkueelleen: "Me on hävitty tää peli."
Suoranaista häviön tunnelmaa perussuomalaiset eivät tietenkään joukoissaan lietso, mutta tietynlainen epätoivon tunnelma paistaa läpi. Siitä huolimatta, että viime vaalien pienpuolue on ponkaissut gallupeissa suurimpien joukkoon.
Nosteen ylläpitäminen vie epätoivoisiin tekoihin. Myötätuuli on ulosmitattava kaikin keinoin hyvän sään aikana.
Populismiin perussuomalaiset tukeutuu niin lujasti, että se saattaa pahimmassa tapauksessa hirttyä siihen. Puolue tekee oletuksia kansan syvien rivien ajattelusta ja mielistelee niitä.
Säästöjä valtiolle perussuomalaiset hankkisi vähentämällä tänne tulevien pakolaisten määrää. Siinä ei ollut mitään yllättävää. Kehitysavun pienentäminen on myös tätä ääniä kalastelevaa politiikkaa.
Ne eivät ole järkeviä säästökeinoja, mutta tärkeintä onkin, että ajatus uppoaa katkeriin kansanosiin. EU-maksujen pienentäminen on samaa sarjaa, mutta ajatus on vielä epärealistisempi kuin edelliset - ellei Suomi eroa kokonaan unionista.
Kosiskelevin on ehdotus supistaa ruotsinkielisten ohjelmien tarjontaa Yleisradiossa. Sillä ei valtion budjettiin saada sentinkään säästöä mutta ruokitaan mukavasti pakkoruotsin vihaajien kaunoja.
Kehitysavun vähentäminenkin on arveluttava keino hakea säästöjä. Suomi on kuitenkin osa kansainvälistä yhteisöä, ja meidän on kannettava vastuumme vaikka siihen rahaa menisikin. Sama juttu perussuomalaisten vihaamien Euroopan talouskriisimaiden tukemisen kanssa.
Vastuuttomuutta on esitys rauhanturvajoukkojen vähentämisestä. Suomen rauhanturvaamiseen kuluu suhteellisen vähän rahaa. Olemme sitoutuneet osallistumaan toimintaan, eikä Afganistanista ole syytä peruutella pois ennen aikojaan.
Vaaliohjelman Suomi olisi itsekäs, sisäänpäin kääntynyt ja umpinainen maa. Palaisimme köyhään metsäläisyyteen, josta ollaan kovalla työllä päästy pois.
Vaaliohjelmat ovat onneksi aivan toista kuin käytännön politiikka vastuuasemassa. Jos perussuomalaiset pääsee hallitukseen, käytäntö pistänee puolueen ohjelman täysin uusiksi. Tuleva nelivuotiskausi rakennetaan puhtaalta pöydältä.
Hallitukseen päästessään puolue voi kuitenkin tuoda terveellisen kulman, jos se onnistuu luomaan järkevän linjan. Pääministerinä Soini on uhannut lapsellisesti kampittaa EU:ta. Onneksi puolue ei voi sentään nousta suurimmaksi.
Näistä vaaleista on tulossa perussuomalaisten ansiosta äärimmäisen mielenkiintoiset. On jännittävää nähdä, nostaako asetelma vaali vaalilta laskenutta äänestysprosenttia.
Puolue varmasti ottaa veret seisauttavan vaalivoiton ja nousee neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Ei kuitenkaan yhtä häkellyttävillä prosenttiluvuilla kuin gallupit nyt näyttävät. Äänen antaminen on helpompaa puhelinkyselijälle kuin tositilanteessa.
Soini osaa halutessaan olla kyllä viisaskin mies. Hän kirjoittaa blogissaan näin: "Politiikka on mielipidelaji. Poliittinen mielipide ei sinänsä voi olla väärä, sillä se on sinun mielipiteesi. Tätä eivät kaikki ymmärrä."