Tamperelaisen kansanedustajan Laila Koskelan loikkausta perussuomalaisista keskustaan on vaikea nähdä muuna kuin voittajien vankkureihin hyppäämisenä. Keskustahan on viime kuukaudet vahvistanut asemiaan mielipidemittauksissa suurimpana puolueena kun taas perussuomalaisten kannatuskäyrä on sojottanut alaspäin.
Ilmeisesti Koskela laski, että hänen poliitikon taipaleensa perussuomalaisissa oli loppuun asteltu. Koskelan asema puolueessa kävi tukalaksi sen jälkeen kun hänet erotettiin Tampereen paikallisyhdistyksestä viime keväänä. Oman väen riitely yhdistettynä puolueen kannatuksen alenevaan kehityssuuntaan ei luvannut hyvää jatkossa.
Loikkaansa Koskela perustelee sillä, että keskustassa hän voisi vaikuttaa enemmän itselleen läheisiin asioihin kuten vanhustenhoitoon sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ottaen huomioon, että sekä keskusta että perussuomalaiset ovat oppositiossa ja eduskuntavaalit jo muutaman kuukauden kuluttua, Koskelan vaikutusmahdollisuudet taitavat jäädä melko olemattomiksi, kuuluu hän kumpaan porukkaan tahansa.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset saivat nauttia voittajien vankkureiden vetovoimasta. Kysymyshän on pitkään tutkitusta ilmiöstä, jossa mielipidemittausten mukainen oletus puolueen menestyksestä lisää sen kannatusta. Tällä kertaa ilmiö näyttää lihottavan keskustaa.
Loikkaamista ei katsota suopein silmin, vaan sitä pidetään äänestäjien pettämisenä, josta harvoin seuraa hyvää tekijälleen. Useimmiten kannattajat eivät ole niin uskollisia yhden henkilön äänestäjiä, että vaihtaisivat hänen mukanaan puoluetta. Vain harvat loikkarit onnistuvat hurmaamaan äänestäjät uudessa puolueessa.
Pääkirjoitus