Suurten EU-maiden erimielisyydet takaavat sen, että EU:n perussopimus on vielä aidosti auki. Niinpä Suomellakin on yhä mahdollisuus vaikuttaa. Suomen pääministerin erityisedustajana EU:n tulevaisuuskonventissa työskennellyt tutkija, tohtori Teija Tiilikainen on viime päivät ollut helteessä. Hänen päälleen on ikään kuin sälytetty se, ettei Suomi saanut tavoitteitaan läpi konventissa. On jopa kysytty, onko Tiilikainen aidosti edustanut hallituksen kantaa vai onko hän pyörittänyt hallitusta.
Tohtori Tiilikainen on yksi Suomen pätevimpiä EU-asiantuntijoita ja tutkijoita. Ei pääministeri Paavo Lipponen olisi häntä muuten konventtiedustajakseen nimennytkään. Tiilikainen ei ole päättänyt Suomen neuvottelustrategioista, vaan ne ovat olleet tiukasti hallituksen käsissä. Hän ei ole toiminut yksin, vaan tausta- ja tukijoukoissaan ovat olleet edustuston, ministeriön, hallituksen, työryhmien ja tutkimuslaitosten edustajia.
Tuskin Suomen konventtiedustaja on syypää siihen, että konventin työ päättyi ikävästi. Lopputulos vain korostaa niitä itsevaltaisia menettelytapoja, joita puheenjohtajisto harrasti koko konventin ajan.
Suomen hallitus kuitenkin teki aivan ilmeisesti arviointivirheen konventin luonteesta. Aikoinaan ei oikein ole ymmärretty puheenjohtaja Valéry Giscard d´Estaingin kunnianhimoa. Konventti ryhtyi laatimaan lopullista perussopimusta, jonka hallitusten välinen konferenssi sitten vain hyväksyisi.
Suomessa konventtiin suhtauduttiin legalistisesti, pykälämuodollisesti, vaikka kyse olikin poliittisesta prosessista. Lipposen hallitus lähti siitä, että konventti tekee vain valmistelevaa työtä HVK:ta varten. Näinhän asia onkin. Mutta jos enemmistö maista on jo jostakin asiasta konventissa sopinut, pienen vähemmistön on vaikea jatkossa asiaa vastustaa.
Tästä huolimatta sopimus on vielä aidosti auki eli vallanjakoa ja instituutioita koskeviin asioihin voi vielä vaikuttaa. EU saa kaksipäisen johtajuuden - Ranskan malliin -, mutta presidentin valtaoikeuksia voidaan ehkä kaventaa niin, että hän on mieluummin kuningataräiti kuin George W. Bush, kuten EU-asiantuntija Alexander Stubb sanoi lauantain Kalevassa. Suomen on taisteltava myös sen puolesta, että jokaisella 25:llä EU-maalla on äänivaltainen komissaari.
Jatkossa hallituksen on linjattava nykyistä selkeämmin Suomen kanta EU:n puolustusulottuvuuteen. Suomi ei voine enää estää puolustusydinten syntymistä. Sen sijaan voidaan vaikuttaa siihen, ettei unioniin tule suljettua ydintä, vaan se jää samalla tavalla avoimeksi kuin euroalue tai Schengenin sopimus.
Asiantuntijoiden mukaan unioniin on syntymässä kaksi puolustusydintä. Turvatakuuytimeen kuuluvat valtiot sitoutuisivat puolustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta maata. Lähtökohta tulee olla, että kaikki maat ovat mukana laatimassa pelisääntöjä, aikovat ne tulla mukaan tai eivät. Pitkällä aikavälillä syntynee myös voimavaraydin, johon kuuluvat maat kehittäisivät sotilaallisia voimavaroja eli joukkoja vaativiin sotilasoperaatioihin yhdessä määritellyillä ehdoilla.
Suomi joutuu vakavasti miettimään omaa asemaansa ja liittoutumattomuuden uskottavuutta. Mihinkään ei näet pääse siitä, että EU:n puolustusyhteistyön taivaanrannalla häämöttää turvatakuita haluaville liittoutumattomille maille Naton jäsenyys. Euroopan mailla ei ole varaa moninkertaisiin turvarakenteisiin. Mutta siihenkin vaihtoehtoon on varauduttava, että USA jättää Euroopan oman onnensa nojaan.