Ouluun kokoontuu tänä viikonloppuna puoluekokoukseen väkeä, jolla on samaan aikaan aihetta tyytyväisyyteen ja toiveikkuuteen mutta myös huoleen.
Perussuomalaiset olivat eduskuntavaalien selviä voittajia. Vaalien jälkeiset mielipidekyselyt ovat jatkaneet samaa rataa. Viidellä kansanedustajallaan ryhmä on yhä eduskunnan pienin, ja seuraavat vaalit ovat kovin kaukana, mutta juuri nyt näyttää puolueen kannalta hyvältä.
Tämä on pitkälti puheenjohtaja Timo Soinin ansiota. Sujuvasanaisella ja nopeaälyisellä miehellä on aimo annos poliittista tilannetajua, jota näyttää kertyvän kokemuksen kautta. Tony Halmeen ottaminen edellisvaaleissa ehdokkaaksi osoittautui isoksi virheeksi, joka olisi toisin hoidettuna saattanut päätyä tuhoisaksi koko puolueelle. Nyt mentiin lähiöistä takaisin juurille: vaaleihin haalittiin SMP:n aikaisia kehäkettuja - tai kehäraakkeja.
Soini on onnistunut luomaan suomalaisen populismin mallia. Ei tosin vielä yhtä suurella menestyksellä kuin aikoinaan Veikko Vennamo SMP:ssä, mutta samoilla vesillä liikutaan nykyaikaan sovellettuna. Monessa Euroopan maassa populistiset liikkeet ottavat vauhtia selkeästä ulkomaalaisvastaisuudesta. Suomessa näin ei onneksi ole. Halmeen nousu viittasi tähän suuntaan, mutta nyt ammennetaan enemmän perinteisen valtaeliitin metkuja koskevan epäluulon lähteiltä.
Perussuomalaisilla on kuitenkin käsissään täsmälleen sama pulma kuin populistisilla liikkeillä yleensä. Niille keulakuva on kaikki kaikessa. Soini itse myönsi tilanteen Kalevan haastattelussa torstaina. Hänen mukaansa perussuomalaiset eivät voi olla mikään Soinin ja Vistbackan puolue. Puheenjohtaja olisi voinut aivan hyvin jättää jälkimmäisen nimen pois. Vaikka Raimo Vistbackalla on pitkä eduskuntakokemus, julkisuudessa perussuomalaiset on yhtä kuin Soinin puolue.
EU-arvostelun keulakuvaksi asettautunut Soini ei sulje pois ehdokkuutta hyväpalkkaiseen europarlamenttiin "sitten, kun puolue on siinä kunnossa, että pärjää ilman Soinia". Sellainen aika ei ole ainakaan vielä näköpiirissä. Oulussa valittavilla varapuheenjohtajilla ja puoluesihteerillä on iso urakka päästä näkyville puheenjohtajansa varjosta.
Muiden keulakuvien pitäisi nousta ilman eriseuraisuutta, joka sekin on populistipuolueiden perinteinen riesa. Toistaiseksi perussuomalaisten myötätuuli on paljon enemmän pettymystä muihin puolueisiin kuin tyytyväisyyttä oman puolueen aikaansaannoksiin. Vastuu kun on pysynyt kuulijoilla.
paakirjoitus@kaleva.fi