Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) tempoileva toiminta herättää hämmennystä. Yllättävät aloitteet, lausunnot ja niiden takaisinvedot eivät anna kovin linjakasta kuvaa asioiden hoidosta saati asioiden hallinnasta.
Ministeri yllätti vaatimalla äskettäin Kela-korvausten poistoa terveyspalveluista, jos palvelu on saatavissa julkiselta puolelta. Valviran johtajan sairauslomasta syntyi soppa samoin kuin siitä, pyysikö ministeri oppositiota mukaan kuntauudistukseen vai ei.
Ministerin avustaja joutui puolestaan eroamaan transseksuaaleja koskevan lainvalmistelun yhteydessä. Hämminkiä on herättänyt myös ilmoitus vanhuspalvelulain uudistamisesta.
Ristiriitaisten lausuntojen joukosta on ollut vaikea päätellä, onko kyse hallituksen linjasta, SDP:n linjasta vai ministerin harkitusta kannasta. Arvostelua tulee myös omilta puoluetovereilta. Jopa SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman on kehottanut Guzenina-Richardsonia parantamaan viestintäänsä. On varsin harvinaista, että ministeri saa julkisesti nuhteita omalta ryhmältään.
Peruspalveluministerin hallinnonala on laaja ja monimutkainen. Päätökset koskettavat suoraan kansalaisten arkea. Pakosta tehtävät uudistukset ovat poliittisesti ja myös hallituksen sisällä ideologisesti kiistanalaisia.
Uusien ministerien uran kannalta ratkaisevaa on, miten nopeasti pystyy oppimaan ja hyödyntämään ympärillään olevaa asiantuntijakaartia.
Guzenina-Richardsonilla on kovasti yritystä, mutta innokkuuden ohella tarvitaan myös huolellista perehtymistä asiaosaamisen kartuttamiseksi. Muuten joutuu koko ajan selittelemään. Se syö uskottavuutta.