Julkisten palvelujen suhteelliset hinnat uhkaavat nousta lähes kaksinkertaisesti verrattuna muun talouden hintoihin, varoittaa ekonomisti Helvi Kinnunen Suomen Pankista. Syynä on se, että heikkoa tuottavuutta korvataan työvoimalla. Jos tuottavuutta ei saada parannettua, yhä suurempi osa verovaroista kuluu peruspalvelujen maksamiseen.
Hupenevasta työvoimasta yhä isompi osuus tarvitaan peruspalvelujen tuottamiseen. Kun työpanos eläköitymisen myötä koko kansantaloudessa pienenee, niin tuotannon kasvu lepää koko lailla tuottavuuden kasvun varassa, Kinnunen muistuttaa.
Peruspalvelujen - siis koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen - tuottavuus on laskenut koko laman jälkeisen ajan. "Se voi olla myös palvelujen laadun kohenemista. Joka tapauksessa se on kustannusten nousua."
Julkisen palvelutuotannon tuottavuutta ei juuri ole tarkasteltu julkisen talouden kestävyyden kannalta."Näkymät ovat heikot", ekonomisti ennakoi ja viittaa Suomen kärsivän ilmiöstä nimeltään Baumoilin tauti. Kun tuottavuuden kasvu on muuta taloutta heikompaa, puhutaan Baumoilin taudista.
Valtio ei korvaa kunnille palveluiden kustannusten noususta aivan kaikkea, mutta kuitenkin huomattavan osan. "Ilman, että kustannusten nousua verrataan muuhun talouteen", ekonomisti arvostelee.
Porkkanat
esiin
Esimerkiksi hallituksen tuottavuusohjelmassa ei edes mainita kustannuskehitystä. Vastaavanlainen aukko ammottaa kuntien valtionosuusjärjestelmässä. "Pitäisi pitää huolta siitä, että siihen on rakennettu mukaan kannusteet. Toistaiseksi ne eivät ole ilmeisiä kustannuskorvausten osalta", Kinnunen kaipaa porkkanoita.
"Vaikutus on tuntuva." Aleneva tuottavuuskehitys uhkaa nostaa julkisten palvelujen hinnat 4,5-kertaisiksi vuoteen 2050 mennessä, kun muun talouden hinnat nousevat samalla aikavälillä vain 2,5-kertaisiksi. Laskelmien perustana on se, että julkisen sektorin tuottavuus heikkenee lähivuosina prosentilla eikä sen jälkeen nouse.
Samalla julkisen sektorin menojen osuus uhkaa nousta nykyisestä tasosta viisi prosenttia, siis jo viidennekseen bruttokansantuotteesta.
Surkea tuottavuuskehitys yhdessä ikääntymisen kanssa aiheuttavat Kinnusen laskujen mukaan peräti 55 000 uuden työntekijän tarpeen julkisella sektorilla kolmen vuosikymmenen kuluessa. Tämä siis sen lisäksi, että kuntien on korvattava jo aivan lähivuosina noin 150 000 viroistaan eläkkeelle lähtevää työntekijää. "Bruttorekrytointi on hirvittävän suuri."
Mallin mukaan jatkossa viidennes työvoimasta tuottaisi julkisia palveluja. Tilanne ajaakin kunnat tiukkaan värväyskilpailuun muutenkin kireässä tilanteessa. Myös palkkapaineet kasvavat. Toistaiseksi tosin lähdetään siitä olettamasta, että koulutuksen, sosiaalialan ja terveydenhoidon palkat nousevat muun talouden lailla pari prosenttia vuodessa.
Kansainvälisessä vertailussa Suomi ei ole tehoton, mutta eri yksikköjen välillä - niin terveyskeskuksissa kuin päivähoitopaikoissakin - on erittäin isot tuottavuuserot. "Ne eivät selity esimerkiksi asiakkuuspohjalla. Tehokkuuspotentiaalia on kovasti."
"Ennen kaikkea kyse on siitä, miten hoito järjestetään. Ei voida lähteä siitä, että tuottavuuden lisäys otetaan hoitohenkilökunnan selkärangasta."
Jos tuottavuuskehitys jatkuu tämän suuntaisena, joudumme kiristämään verotusta pidemmällä aikavälillä tai karsimaan etuisuuksia, Kinnunen arvioi. Suomessa julkista rahaa suunnataan jo nyt keskimääräistä enemmän palvelujen tuottamiseen muihin EU-maihin verrattuna.