Keskustelu perusoikeusvajeesta kiihtyy, kun kunnat köyhtyvät sekä asukkaista että taloudellisesti. Pienissä kunnissa jopa 80 prosenttia menoista on niitattu kiinni sosiaali-, terveys- ja opetustoimeen liittyvillä perusoikeuksilla. Loput 20 prosenttia ei suinkaan ole pelivaraa, sillä kuntalaiset haluavat myös muita palveluja.
Pohjois-Suomessa halutaan selvittää perusoikeusvajeen todellisuus. Lapin yliopisto on nielaissut Rovaniemen hovioikeuden presidentin Esko Oikarisen asiasta esittämän idean ja hakee vararehtori Juha Karhun mukaan Suomen Akatemian apurahaa tutkimukseen. Seuraavan kerran avoimia tutkimusapurahoja on jaossa ensi keväänä.
"Tutkimuksen yhtenä lähtökohtana on se, että kunnat mitä ilmeisemmin toivovat aitoa pelivaraa lisää itselleen. Tutkimus ei onnistu, jos siihen ei saada mukaan kuntia ja maakunnallisia päättäjiä", korostaa Karhu.
Erinomainen sauma
Porina perusoikeusvajeesta pohjaa osaltaan myös korkeimman oikeuden vuonna 1997 sekä korkeimman hallinto-oikeuden vuosina 2001 ja 2002 antamiin ennakkoratkaisuihin. Korkein oikeus velvoitti kunnan maksamaan vahingonkorvauksia ilman hoitopaikkaa jääneen lapsen vanhemmille. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa molemmissa kantajat olivat joutuneet turvautumaan yksityisiin terveyspalveluihin, kun kunta oli laiminlyönyt välttämättömän hoidon.
Perustuslaki on vieläkin ankarampi subjektiivisiin perusoikeuksien osalta. Maksuttomaan perusopetukseen ja välttämättömään toimeentuloturvaan on jatkossakin löydyttävä varat, vaikka kunnan kirstussa ei olisi sentin senttiä. Monet kunnallisjohtajat kysyvät Juha Karhun mukaan aiheellisesti, onko ehdottomuuden taso kohdallaan, jos valtio samanaikaisesti omilla toimillaan edesauttaa syrjäseutuja autioittavaa kehitystä.
"On myös kysytty, että loukkaako valtio tällaisella toiminnallaan kunnallista itsemääräämisoikeutta ja maakunnallista itsehallintoa", hän sanoo.
Oulun läänin maaherra Eino Siuruainen antaa täyden tuen kaavailulle tutkimukselle. Se tulisi hänen mielestään erinomaiseen saumaan, koska yhä useammassa kunnissa pohditaan palveluiden jyvittämistä ja osittain yksityistämistäkin, mikä merkitsisi omavastuuosuuksien laajempaa käyttöönottamista myös sosiaali- ja terveyspuolella.
"Tällä hetkellä pelkästään lääkärivaje panee kysymään, että toteutuvatko perusoikeudet maan kaikissa kolkissa samalla tavalla. Ja onko oikein, että saman sairauden kohdatessa joillakin paikkakunnilla pääsee lääkäriin kahdessa tai kolmessa päivässä, mutta tosilla paikkakunnilla aikaa menee kahdesta kolmeen viikkoa", vertaa Siuruainen.
Kunnat eivät ole ainoita jouston hakijoita. Juustohöylääjiä ja rahahanojen kääntäjiä löytyy myös kaikista lääninhallituksista, maakuntaliitoista ja muista alueviranomaisista. Parasta aikaa pohditaan esimerkiksi sekä Oulun että Lapin lääninhallituksissa joukkoliikenneavustusten rajua leikkausta. Lapissa on vilauteltu jopa 50 linjan lakkauttamista.
Muutokset tarpeen
Perusvaje koettelee eniten pieniä kuntia. Merijärven kunnanjohtaja Kaija Eskola ennakoi, että joitakin muutoksia maksuperusteisiin ja rakenteisiin on pakko tehdä viimeistään sitten, kun suuret ikäluokat tulevat eläkeikään. "Huoltosuhde tulee silloin nousemaan, mutta toisaalta suurilla ikäluokilla on paremmat eläkkeet ja he osaavat käyttää tulojaan. Kuntien, seutukuntien ja valtion välinen suhde olisi syytä selventää ajoissa."
Pienessä kunnassa perusoikeusvaje saattaa putkahtaa päivänvaloon vaikkapa kalliiden erikoissairaanhoitojen kuluina. Merijärven 1 320 asukkaan nykyinen talous kestää erinomaisesti jopa kolme kallista vuosittaista hoitoa, mutta jos lukumäärä kasvaisi pysyvästi kymmenellä vuosittain, saisi kädet nostaa pystyyn.
Toisaalta pienestä kuntakoosta on Merijärvellä paljon etujakin. Vanhainkodin johtaja Helena Drushinin korostaa, että kunta pystyy reagoimaan nopeasti, jonoja ei ole ja jokaisen asukkaan elämäntarina tunnetaan. Tyhjäkäyntiä ja virheliikkuja tulee vähemmän kuin isoissa kunnissa. Vanhainkodissa on kahdeksan paikkaa ja palveluasunnoissa 12.
"Lisäksi omaiset pitävät erinomaisesti yhteyttä vanhuksiin", kiittelee Drushinin.
Kodinhoitaja Anja Männistön mielestä vanhusten kannattaa olla kotona niin pitkään kuin mahdollista. "Se on tavoitteena itsellänikin. Kotona asumisessa ei ole muuta tympeää kuin se, että elämärytmi muokkautuu hoitajien työaikojen mukaiseksi. Joka paikkaan ei ehdi samanaikaisesti", Männistö kiteyttää.