Pääkirjoitus

Pe­rus­asioi­den mie­leen­pa­lau­tus

Tasavallan presidentin uudenvuoden puheita on vuosien mittaan usein kritisoitu kärjettömiksi vuosikatsauksiksi.

Tasavallan presidentin uudenvuoden puheita on vuosien mittaan usein kritisoitu kärjettömiksi vuosikatsauksiksi. Presidentti Sauli Niinistö keskittyi nyt pieneen joukkoon teemoja ja sanoi niistä enemmän. Se malli toimi.

Suomalaisia eniten puhuttaneesta aiheesta, turvapaikanhakijoista, Niinistö oli linjalla, jota voi kuvata realistiseksi: Suomi voi ottaa vastaan vainotut ihmiset, ei kaikkia, ja tulijoiden saapuminen ei voi johtaa keskeisten arvojemme kuten demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien kyseenalaistamiseen.

Samalla Niinistö otti kantaa vastaanottokeskuksiin tehtyihin polttopulloiskuihin, joita on vähätellen kutsuttu humalaisten päähänpistoiksi. Niinistö taas käytti iskuista vanhaa karua, ja perusteltua, oikeustermiä murhapoltto.

Todennäköisesti puheesta jaa elämään uusi ilmaus, ”saavuttamaton etu”. Presidentti liitti sen takavuosiin, tarkemmin vuoteen 2007. Silloin maassa jaettiin presidentin mukaan etuja, joita ei vielä ollut ansaittu, joiden piti tulla tulevaisuudessa, mutta jotka eivät tulleetkaan.

Niinistö ei nimennyt syyllisiä, mutta viestin osoitteena olivat epäilemättä työmarkkinajärjestöt. Tuona vuonna työnantajat ilmoittivat keskitettyjen sopimusten teon loppuvan. Tuli erittäin kallis liittokierros, jota jälkeenpäin on jopa työnantajaleirin sisältä kommentoitu lähihistorian huonoimmaksi sopimuskokonaisuudeksi.

Samana vuonna Niinistön entinen puolue kokoomus ratsasti vaalivoittoon lupaamalla julkiselle sektorille ylisuuret palkankorotukset.

Niinistö puuttui kysymykseen, että jos tinkimisen tielle nyt lähdetään, kuka lopulta korjaa hyödyn. Hän toivoi löydettävän sitoumukset siitä, että saatava hyöty tullaan käyttämään työpaikkojen turvaamiseen. Mallia presidentti ei antanut, ja vaikeaa se on löytääkin.

”Hyvä ei ole kevättä riidellen kohdata”, kuului Niinistön lähes runollinen viesti työmarkkinoille.

Krimin ja Ukrainan kriisien aikana Niinistö on pystynyt säilyttämään avoimen keskusteluyhteyden Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin. Tämä ei kuitenkaan ole saanut Niinistöä liudentamaan kannanottojaan itänaapurin toimista.

Niinpä hän kutsui puheen ulkopoliittisessa osiossa Venäjän operointeja noilla alueilla yksiselitteisesti ”tuomittaviksi”.

Puheen painokkaimmat kannat liittyivät kuitenkin puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa: Niinistö muistutti, että nykyinen yhteistyö sujuu ja että molemmissa maissa sitä arvostetaan. Nyt hän kuitenkin pani arvovaltansa painokkaasti sen taakse, että turvallisuusyhteistyötä vietäisiin pitemmälle.

Jo viime syksynä Niinistö harmitteli, ettei Suomi voinut auttaa Ruotsia sen sukellusvene-etsinnöissä.

Jää nähtäväksi, millaisen vastaanoton Niinistön puhe Ruotsissa saa. Nykyisen yhteistyön kivijalkana on ennen kaikkea koulutus- ja harjoitusyhteistyö. Ruotsin demarivetoinenkin hallitus on suhtautunut nykyisentasoiseen yhteistyöhön hyvin myönteisesti mutta korostanut samalla maan halua vahvistaa yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa.