Professori Antti Aro on aamulla herättyään nauttinut tavallisen aamupalan, johon kuuluu maitokahvia, lasillinen tuoremehua ja pari siivua ruisleipää, jonka päällä on juustoa ja vähärasvaista kokolihaleikkelettä, esimerkiksi kinkkua tai kalkkunaa.
Kahviin hän lämmittää reilusti maitoa ja lisää teelusikallisen hienoa sokeria.
"Aamupala on useimmilla ihmisillä aika samanlainen", Antti Aro tietää.
Hän on Suomen tunnetuimpia ravitsemustutkijoita ja toimi erityisasiantuntijana ryhmässä, joka julkaisi viikko sitten uudet suomalaiset ravitsemussuositukset. Hän oli mukana myös pohjoismaiset suositukset laatineessa ryhmässä.
Jos ravitsemussuosituksille pitäisi hakea elävä malli, Antti Aro olisi itse parhaasta päästä. Mies on 67 vuoden iässä solakka ja jäntevä ja jatkaa eläkkeellä ollessaan tutkijana Kansanterveyslaitoksella.
Olen siinä onnellisessa asemassa, että pystyn edelleen liikkumaan tarpeeksi niin etten liho. Mutta kyllä minun täytyy itseäni vähän patistella. En ole urheilijatyyppi enkä luontainen liikkuja."
Antti Aron ruokavaliossa leivällä on tärkeä osuus.
"Syön kaikenlaista leipää. Sitä ilman en varmasti osaisi tulla toimeen. Ruokalajeista tykkään liharuuista, esimerkiksi grillattu possun ulkofile on ihan parhaasta päästä. Sen kanssa syömme tavallisia lisukkeita. Tuoresalaattia syön aterioilla ja usein iltasellakin. Kesäaikaan tavallisena iltapalana on runsaasti kotipuutarhan marjoja jogurtin tai viilin kanssa. Oman puutarhan hoito tarjoaa myös liikuntaa", Kangasalla asuva professori kertoo.
Perunaa
mollattu suotta
Suomessa on monia korkealaatuisia elintarvikkeita, joiden puhtaus, terveellisyys ja aromikkuus ovat vertaansa vailla. Antti Aro mainitsee esimerkkeinä kotimaiset kasvikset, marjat, ruisleivän ja perunan.
"Perunaa on viime aikoina mollattu suotta varsikin USA:ssa, jossa ei syödä muita kuin ranskalaisia perunoita ja sipsejä. Me suosittelemme perunaa keitettynä, soseena tai uunissa kypsennettynä. Peruna on mainettaan parempi ja antaa kylläisyyden tunteen paremmin kuin pasta tai riisi."
Ruisleivällä, jota muualla maailmassa syödään hyvin vähän, on vankka sija suomalaisessa ruokaperinteessä. Uudet ravitsemussuositukset kannustavat lisäämään kuitupitoisten, puhdistamattomien hiilihydraattien saantia. Maukas rukiinen leipä on parhaimpia kuidun lähteitä. Kuidut parantavat suoliston toimintaa ja saattavat ehkäistä paksusuolen syöpää.
Kuituasiat ovat kunnossa, jos nautimme täysjyväviljavalmisteiden lisäksi runsaasti juureksia, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Niitä tulisi syödä vähintään 400 grammaa päivässä.
Pysyvä painonhallinta ei ole temppu tai ihmedieetti, joita koko ajan tulvii Suomeen pääasiassa Yhdysvalloista.
"Esimerkiksi glykemiaindekseistä ei ole hyötyä tavallisille ihmisille. Ne on kehitetty diabeetikkojen ruokavalioon, jonne ne yhä kuuluvat. Laihduttajille glykemiaindeksien laskemisesta ei ole vastaavanlaista hyötyä", Antti Aro sanoo.
Öljymäiset rasvat
hyväksi kohtuudella
Rasvoista on Suomessa vaahdottu jo kuusikymmenluvulta lähtien. Voin ja muiden kovien eläinrasvojen kulutus on tullut roimasti alas, ja sydän- ja verisuonitauteihin kuolleisuus on samaan aikaan laskenut peräti 70 prosenttia! Se on saavutus, josta Suomi on voi olla aidosti ylpeä.
Suomessa päähuomio on kiinnitetty rasvojen laatuun, mikä olikin paikallaan 60-70-luvulla.
"Nyt on jääty ehkä liikaa tuijottamaan yhtä asiaa. Laadun lisäksi rasvoissa on tärkeää myös määrä."
Aro kuitenkin toivoo, että Suomessa ei koskaan mennä rasvattomalla fat free -linjalla yhtä vikaan kuin Yhdysvalloissa, jossa sitä hänen mielestään toitotetaan liikaa.
"Rasvan vähentämisestä puhuttiin meillä paljon aikana, jolloin suurin osa rasvasta oli pahaa rasvaa. Nyt meillä on jo parinkymmenen vuoden puhuttu voimakkaasti öljymäisten rasvojen käytön lisäämisen puolesta."
Toiseksi professori Aro toivoo, ettei maitokeskustelua enää tarvitsisi aloittaa uudelleen. "Maito on kautta aikojen ollut tärkeä tuote suomalaisten ruokavaliossa. Kulutus näyttää tasaantuneen suositusten mukaiseksi. Puoli litraa rasvatonta maitoa tai piimää päivässä on se määrä, josta emme haluaisi tinkiä."
Ravitsemussuositukset on suunnattu terveille, kohtalaisesti liikkuville nuorille ja työikäisille.
"Suuret ikäluokat näyttävät omaksuneen ne parhaiten. Nuorten keskuudessa on viime aikoina ilmennyt suuntauksia, jotka eivät ole välttämättä hyviä. Ne on yleensä kopioitu muualta ja niille on ominaista virvoitusjuomien ja makeisten runsas käyttö", Antti Aro kertoo.
"Yleensä ajatellaan, että jos maailma paranee, se lähtee nuorisosta, mutta meillä ei ole näyttöä siitä, että nuoriso söisi paremmin kuin aikuiset."
Kalaa kolme
ateriaa viikossa
Uusissa suosituksissa ei ole suuria eroja viiden vuoden takaisiin ohjeisiin. Merkittävin yksittäinen muutos on suositus D-vitamiinin saannin lähes kaksinkertaistamisesta. "Kolmesta kala-ateriasta viikossa saa tarpeellisen määrän D-vitamiinia", Antti Aro sanoo.
Aikaisemmin luultiin, että vain rasvaisissa kaloissa on runsaasti D-vitamiinia, mutta nyt suomalaisissakin tutkimuksissa on havaittu, että sitä on paljon myös vähärasvaisissa kalalajeissa.
Terveellinen ruoka ei Antti Aron mielestä ole varallisuuskysymys.
"Jotkut hedelmät ja vihannekset voivat kaudesta riippuen olla kalliita, mutta jos valitsee sesongin mukaan, edullisiakin löytyy aina. Vähällä rahalla voi syödä täysipainoisesti ja terveellisesti, jos tutkii kilohintoja. Esimerkiksi juuston ja lihan kilohinta on korkeampi kuin vihannesten."
"Suomessa arvioidaan ravintoa yhä liian energiakeskeisesti. Emme edelleenkään kunnioita elintarvikkeita, joista ei saada runsaasti energiaa, vaikka meidän pitäisi suosia juuri sellaisia, joissa on paljon ravintoaineita mutta joiden energiatiheys on pieni."