Yhteisöllisten multasormien pienet paratiisit, siirtolapuutarhat, ovat heränneet talviunestaan. Kasvun ihmeen seuraaminen on aina yhtä mykistävä kokemus, mutta harrastajapuutarhureille maan möyhimisessä muhii myös muuta lisäarvoa.
"Tässä on jonkinlaista luovaa hulluutta", Aimo Eronen määrittelee. Eronen arvelee, että palstalla kuopiminen kirvoittaa myös inspiraation taulujen maalaamiseen.
"Juurikasmaalla saat olla ihan omissa ajatuksissasi. Huolet katoavat, synkkyys unohtuu", Terttu Aronen puolestaan luonnehtii.
Ahonen ja Eronen, Tornion nuoren siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, ovat löytäneet lapsuutensa mullankaipuun, jonka täyttämiseen omakotitalojen pienet pihat eivät ole antaneet mahdollisuutta.
Kaakkurissa Särkinärän ja Keroputaan välisellä niemellä nousee nyt toista kesää pikkupuutarhojen sikermä 20 vuokrapalstan voimalla. Viisi mökkiäkin on jo vesikatossa.
Rento meininki
Palstanpitäjät ovat huomanneet päässeensä hyvälle kasvualustalle. Perä-Pohjolan opisto on aikanaan laiduntanut karjaa näillä entisillä savipohjaisilla peltomailla. Perunaakin pukkasi viime kesänä komeasti vielä entisin eväin. Ja putaissakin on apetta, Eronen sai jokunen päivä sitten Keroputaasta kolme haukea.
"Täällä on oma pienilmasto, jossa kasvit kasvavat hyvin", Ahonen toteaa.
Tamperelaislähtöinen Ahonen aikoo selvittää, mitä kaikkea Kaakkurin puutarha pystyy tuottamaan. Perunat, porkkanat, sipulit, marjapensaat ja pieni kukkameri kuuluvat vakiokuvioon, mutta omenapuukin pitäisi istuttaa. Siitä huolimatta, että jänikset hotkivat joltakin palstalta ensimmäiset omenapuun versot.
Äkkiseltään vaikuttaa asiantuntijakerholta ja luterilaiselta raadannalta, mutta Ahonen ja Eronen kumoavat tällaiset arvelut. Siirtolapuutarha on sosiaalinen yhteisö, jossa maan kuopsuttelun lisäksi rupatellaan ja otetaan rennosti.
"Monesti käy niin, että aika menee jutellessa ja hommat seisoo", Ahonen hymyssä suin tunnustaa.
Asiantuntijuuden kanssakaan ei ole syytä ottaa stressiä. "Olin aina ihmetellyt, mitä ne perennat ovat. Tänne tullakseen ei todellakaan tarvitse olla taitava puutarhuri. Täällä kyllä neuvotaan, miten päin sipuli pistetään maahan", Eronen nauraa. Perenna on muuten monivuotinen koristekasvi.
Kasvun ihmeen lisäksi molemmat huomasivat heti ensimmäisenä kesänä, että ylimääräiset kilot saivat iloisesti kyytiä. Erosella kilot ovat pysyneet poissa, mutta Ahoselle talvi toi ne vaivihkaa takaisin.Mutta tuleva kesä ajaa ne taas matkoihinsa, Ahonen arvelee.
Laki vielä utopia
Tornion Siirtolapuutarhayhdistys toimii perinteisellä mallilla. Yhdistys on vuokrannut maa-alueen kaupungilta ja vuokraa palstoja omakustannushintaan edelleen viljelijöille. Kaavoitettuja palstoja on kaikkiaan 47, joten puutarha on vielä vajaakäytöllä.
"Kiinnostuneita käy lähes päivittäin. Uskommekin, että tilat täyttyvät nopeasti", Ahonen ja Eronen kertovat. Kynnystä palstanpitäjäksi alkamiselle nostaa jonkin verran mökin rakentamisvelvoite, mutta sekään ei heidän mielestään tarvitse olla mikään peikko.
Kaakkurin siirtolapuutarhurit eivät ole yksin uskossaan. Jonkin sortin hiljaiselon jälkeen tämä vuosisatainen yhteisöllinen puutarhanhoito on alkanut taas vetää. Suomen Siirtolapuutarhaliiton puheenjohtaja Liisa Vasama vakuuttaa tulevaisuuden näyttävän valoisalta; puolenkymmentä puutarhaa on tällä hetkellä suunnitteilla.
Noususuhdannetta on avittanut myönteinen julkisuus ja muukin puutarhabuumi lisää nostetta, esimerkiksi kauppojen puutarhapisteissä käy keväisin melkoinen kuhina.
"Helsingin museolautakuntakin on esittänyt, että Helsingin puutarhat suojellaan historiallisina. Tähän saakka ne ovat olleet aina silloin tällöin uhattuna", Vasama iloitsee.
Liitto on ottanut asiakseen ajaa maahan puutarhat turvaavan lain. Lakia on esitetty Vasaman mukaan jatkuvasti, mutta ainakin toistaiseksi se on utopia. "Tanskassa tällainen laki on. Siellä puutarhat ovat lailla suojeltuja. Meillähän ne voidaan kunnallisilla päätöksillä panna minä hetkenä tahansa maan tasalle."