Painija tarvitsee huipulle pyrkiessään ja myös sinne päästessään kovaa kuntoa, hirveästi taitoa ja melkoisesti voimaa. Jos mestaripainija Pertti Ukkolaan on uskominen, niin enemmän kuin kuorrutusta kaiken päälle on palava halu.
- Palava halu ja kaiken kaatava tahto on ihan olennaista silloin, kun painija haluaa katsoa mahdollisuutensa aivan maailman huipulle asti, Ukkola puhuu.
Ja kyllä Pertti Ukkolaa, 55, kannattaa uskoa. Hän voitti 1970-luvulla olympiakultaa, maailman- ja Euroopan mestaruuden sekä tukun muita isoja asioita.
Jos oli Ukkolalla aktiiviaikoinaan halua, niin oli hänellä myös kuntoa. Huhut kertoivat tuolloin hänen juosseen aivan mahdottomasti, ja että Ukkolan nopeuskestävyys oli luokkaa parempi kuin valtaosalla muista painijoista. Aikoinaan kerrottiinkin, että Ukkola pääsi Cooperin testissä parhaimmillaan 4 000 metriä. Onko tuo totta?
- Ei ole. Juoksin Cooperissa 4 010 metriä, Ukkola sanoo asiasta nyt kysyttäessä.
Painijan opittava kilpailemaan
Ennen useita viime aikojen arvokisoja Ukkola on liputtanut oikeastaan vain Marko Yli-Hannukselan ja Juha Ahokkaan puolesta. Eikä Ukkola ole tuossa erehtynyt: Yli-Hannuksela ja Ahokas ovat usein lunastaneet kisamatkansa mitalilla tai vähintäänkin hyvällä sijoituksella.
Ahokas on sanonut kilpailevansa vuoteen 2009, jolloin hän täyttää 40 vuotta. Yli-Hannuksela on ilmoittanut Pekingin olympialaisten 2008 olevan todennäköisin päätepiste hänen painiuralleen.
- Vuonna 2008 ja heti sen jälkeen kansainvälisellä tasolla voivat olla esimerkiksi Ville Lehmusvirta, Ismo Pietiläinen, Valtteri Moisio, Jesse Kekki ja Jani Haapamäki. Mutta tuo edellyttää, että he itse tekevät kaikkensa ja vähän enemmänkin menestyksensä eteen.
Eikä riitä sekään, että treenaa paljon. On osattava kilpailla.
- Joku voi treenata tarpeeksi omasta mielestään tai valmentajansa mielestä. Pitää kuitenkin muistaa, että paini on helppo laji treenata, mutta vaikea kilpailla, Ukkola sanoo.
Ukkola uskoo painiin itseensä.
- Paini on pärjännyt tuhansia vuosia, ja se pärjää yhä. Itse asiassa on niin, että vain paini on oikeaa urheilua, kaikki muu on liikuntakasvatusta, Ukkola napauttaa.
Eikä tamperelaistunut liikunta-alan ammattilainen Pertti Ukkola painia heivaa mielestään, ja painin pariin hän rientää mielellään.
- Käyn vuosittain katsomassa 10-15 kisatapahtumaa, ja arvokisoista seuraan MM-kisat lähes poikkeuksetta. Nyt lähden EM-kisoihin Moskovaan, joista en tosin odota muuta kuin hyviä istumapaikkoja.
Ukkolan liike ei lakkaa
Pertti Ukkola on mainio esimerkki siitä, että liikkeen ei tarvitse vähentyä, vaikka huippu-urheilu loppuu. Hän lenkkeilee, soutaa, pyöräilee ja hiihtää, sangen aktiivisesti kaikkea tätä. Tältä talvelta ja keväältä hänellä on takana 1 101 hiihtokilometriä. Aikoinaan taakse jäi latua hyvinkin paljon.
- Vuonna 1986, Tshernobylin keväänä, sain hiihtokirjaani 3 480 kilometriä, Lapin kasvatti Ukkola sanoo.
Niin Lapin kultamailla kuin Ukkola kasvoikin, niin kultalusikka suussa hän ei syntynyt.
- Oppipahan ainakin laihduttamaan, kun aina ei ollut ruokaa riittävästi, hän murjaisee.
Nykypainijoista Ahokas ja Yli-Hannuksela tunnetaan jokseenkin hyvin ja jokseenkin kaikkialla maassamme. Jännää on, että Pertti Ukkola tunnetaan edelleen hyvin, vaikka hänen merkittävimmistä painivuosistaan on kolmisenkymmentä vuotta.
- Joskus tuntuu, että minut muistetaan paikka paikoin liiankin hyvin. Takavuosina tosin kävin niin, että usein minut sekoitettiin edesmenneeseen nyrkkeilijään Tarmo Uusivirtaan, Ukkola sanoo.