"Persoonalliset seikat - jos ne ylipäänsä ovat tullakseen - ilmaantuvat vähitellen sen jälkeen, kun viulisti on ryhtynyt ammatikseen esiintymään", pohtii sunnuntaina päättyneen Kuopion viulukilpailun arvostelulautakunnan puheenjohtaja, säveltäjä Ilkka Kuusisto.
"Tällaisessa nuorten viulistien osaamiskilpailussa sallitaan, että soittajalla ei ole syvää henkilökohtaista näkemystä jostakin suuresta viulukonsertosta."
Kahden huippulahjakkuuden isänä Kuusisto on saanut seurata aitiopaikalta suomalaisen viulunsoiton kansainvälisten yhteyksien kehittymistä. Opetukseenkin on tarttunut uusia työskentelytapoja.
"Kun opettajat ja oppilaat käyvät ulkomailla oppia hakemassa, heille tarjoutuu riittävästi vertailumahdollisuuksia siihen, missä muualla mennään. Rako on pienentynyt hurjasti."
Tällä kertaa Kuopion kilpailun parhaimmisto edusti Kuusiston mielestä "oikein hyvää kansainvälistä tasoa".
Sibelius-kilpa erikseen
Kuopion kilpailu ja Helsingissä järjestettävä kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu yhdistetään usein toisiinsa, ikään kuin Kuopiossa tapahtuisi Sibelius-kilpailun kotimainen esikarsinta.
"Yhteys Sibelius-kilpailuun syntyy lähinnä jokaisen omassa päässä. Kilpailijat saavat täältä palautetta joko hyvän sijoituksen tai tuomariston kommenttien muodossa. Siitä voi poikia ajatus, että lähdenpä myös Sibelius-kilpailuun yrittämään", Kuusisto pohtii.
Menestyäkseen Sibelius-kilpailussa ei viulistin välttämättä tarvitse edes soittaa teknisesti paremmin kuin Kuopion finaalissa, mutta ohjelmisto on huomattavasti laajempi.
"Sibelius-kilpailussa välierä muistuttaa konserttiohjelmaa. Tosin täällä Kuopiossakin välierän soittajat käyttivät ohjelmaansa noin puoli tuntia ja esittivät suuria sonaatteja."
Kuopion arvostelulautakunta sovelsi työssään "malli Tuomas Haapasta". Jury ei keskustellut lainkaan, vaan määritteli sijoja, joista tehtiin loppuyhteenveto.
"Mukana oli alkujaan yli kolmekymmentä soittajaa ja jokainen erä vaikutti lopputulokseen. Kukaan ei voinut pitää mielessä kaikkea, ellei koko ajan kirjoittanut huomioitaan ylös. Minunkin piti tehdä erittäin tarkat muistiinpanot, 16 tiivistä sivua."
Loppukilpailu sai jälleen suurimman painotuksen arvostelussa, koska se vaatii soittajilta eniten.
Miksei sähköviululla?
Kuopion finaali kertasi turvallista klassista kaanonia, Sibelius ja Tshaikovski sulassa sovussa.
"Luulen että viulukilpailut eivät koskaan tule kehittymään niin, etteikö alussa kuultaisi pakolliset Bachit ja Paganinit. Ne tarjoavat mittatikun, jolla eroja saadaan syntymään. Toki jokaisen kilpailijan piti esittää myös uusi suomalainen sävellys", Kuusisto selvittää.
"On vaikea kuvitella, että mikään arvostelulautakunta voisi saada aikaan tyydyttävän lopputuloksen ilman viulukonserttoja, joista jo tiedetään, mitä ne ovat ja miten ne soitetaan."
Henkilökohtaisesti Kuusisto olisi valmis hyväksymään Kuopion kilpailuihin entistä laajemman näkemyksen.
"Viisi vuotta sitten ehdotin, että meidän pitäisi ottaa sähköviulu mukaan, koska poikia oli niin vähän. Tällä hetkellä sähköviulu on hyvin monipuolinen vekotin. Lisälaitteiden avulla sillä saa aikaan aivan uskomattomia asioita. Sellaisetkin kaverit, jotka elävät rockin ja bändimusiikin maailmassa, voisivat kiinnostua viulunsoitosta."
Tulevaisuus riippuu siitä, miten musiikin opetukseen suhtaudutaan kouluissa.
"Tällä hetkellä tilanne näyttää aika synkältä. Jos klassisen musiikin tuntemus jo opettajien keskuudessa on aika pientä, kuinka se voisi oppilailla olla jotain muuta."