Pernun kohot olym­pia­lais­ten nä­kö­ala­pai­kal­la

Vancouverin talviolympialaisiin Kanadaan helmikuussa saapuvat noin 7 000 median edustajaa saavat tutustua myös suomalaiseen kuvanveistotaiteeseen. Mediakeskuksena tuolloin toimivan konferenssikeskuksen paraatipaikalla riippuu oululaisen kuvataiteilijan Jaakko Pernun, 51, tuore puuveistos Floats.

Jaakko Pernu kävi itse Vancouverissa rakentamassa ja pystyttämässä Floatsin, sillä työprosessi on hänelle osa teosta.
Jaakko Pernu kävi itse Vancouverissa rakentamassa ja pystyttämässä Floatsin, sillä työprosessi on hänelle osa teosta.

Vancouverin talviolympialaisiin Kanadaan helmikuussa saapuvat noin 7 000 median edustajaa saavat tutustua myös suomalaiseen kuvanveistotaiteeseen.

Mediakeskuksena tuolloin toimivan konferenssikeskuksen paraatipaikalla riippuu oululaisen kuvataiteilijan Jaakko Pernun, 51, tuore puuveistos Floats.

Nimi tarkoittaa suomeksi ongen kohoja, mutta mittasuhteet ovat toista luokkaa. Kukin Floatsin kolmesta osasta on kooltaan 3x3x4 metriä. Kohot sijaitsevat keskuksen uuden länsisiiven pääaulassa seitsemän metrin korkeudessa.

Rakennuksen ydinajatuksena on ollut ympäristön ja luonnon arvojen huomioon ottaminen, minkä vuoksi tilaajat halusivat, että Pernu käyttää paikallista mäntypistiäisen vaivaamaa mäntyä.

Pistiäiset ovat kuluvalla vuosikymmenellä muodostuneet Kanadassa suureksi ongelmaksi ilmaston lämpenemisen seurauksena.

Tällä kertaa Pernu kanttasi vannesahalla kanadalaisesta männystä kaarevaa materiaalia. Floatsin kolme elementtiä koottiin noin 3 000 puuosasta.

Yleensä hän suosii luonnonvääriä oksia, kuten kaikkien oululaisten tuntemassa Parasol-päivänvarjossa (2001), joka on nojallaan Lyötynpuistossa maakunta-arkiston vieressä.

Konferenssikeskuksen laajennusosa valmistui kuluvan vuoden alussa, ja oululaistaiteilija työskenteli projektinsa parissa pari vuotta. Pernu myös kävi itse työstämässä ja rakentamassa veistoksen paikan päällä Vancouverissa loka-marraskuun aikana. Apunaan hänellä oli paikallinen avustaja.

Julkista palautetta Floatsista ei ole vielä ehtinyt kuulua, koska kohot nostettiin kattoon vasta kuun vaihteessa ja koko konferenssikeskus on olympialaisiin saakka yleisöltä suljettu.

"Se meni tiukille. Ripustusfirma, joka kiinnitti vaijerit kattoon, jäi pari viikkoa siiten viimeistelemään ripustusta, kun jouduimme perheen kanssa palamaan Suomeen. Työhön kuuluvan valaistuksen teko on myös vielä kesken", Pernu kertoo.



Kilpailun kautta mukaan


Konferenssikeskuksen uudisrakennuksen taidehankinnoista järjestettiin kilpailu, johon osallistui 126 taiteilijaa. Rakennuksen sisä- ja ulkopuolelle sijoitettiin kahdeksalta tekijältä yhteensä parikymmentä työtä, joista Floats oli järjestyksessä viimeinen.

Pernulle tarjottiin vain kaksi mahdollista pystytysajankohtaa: tämän vuoden tai ensi vuoden maaliskuu. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi ollut olympialaisten jälkeen.

"Viime maaliskuuksi en ehtinyt, mutta kun projekti sitten valmistui hieman etuajassa, haimme olympiakomitealta erikoisluvan ripustamiseen. Komiteahan otti rakennuksen haltuunsa jo pari kuukautta sitten."

Floatsin sijoituspaikka on konferenssikeskuksen suurimman salin sisäänkäynnin edessä. Ikkunaseinistä avautuu maisema merenlahden yli vuorille. Aulan salinpuoleinen seinä on vuorattu raakalaudan päillä, joten se sointuu hyvin yhteen Pernun työn kanssa.

"Seinä näyttää 17 metriä korkealta lankkupinolta. Todellisuudessa se koostuu panelielementeistä, jotka tehtiin robottien avulla. Puuta piti työstää valtava määrä."



Parasol ei ole ikuinen


Pernun ulkoteoksia ei ole tarkoitettu ikuisiksi. Puu lahoaa aikanaan, ja silloin pitää harkita purkamista. Näin tulee käymään myös Lyötynpuiston päivänvarjolle.

"Täytyy seurata, miten Parasolin puumateriaalin pehmeneminen etenee. Ei se ainakaan kovene enää. Teoksen purkaminen ja tuhoaminen saattaa tulla eteen parin vuoden päästä", taiteilija arvioi.

Pernu ei pysähdy pohdiskelemaan, edustavatko hänen työnsä ympäristö- vai veistostaidetta.

"Minulle prosessi on tärkeämpi. Kerään ja työstän materiaalin yksin. Yhdistän yksin tekemisen julkiseen paikan päällä kokoamiseen. Tämä kaikki on olennainen osa kokonaisteosta ulkoisen muodon lisäksi."

Performanssista ei ole kyse, vaikka "alussa saattaa näyttää aika säälittävältä, kun alan heilua puukeppien kanssa".



Kanadaan toinenkin työ


Opiskeluaikansa jälkeen kymmenisen vuotta Oulussa viihtynyt Pernu asui ja työskenteli välillä seitsemän vuoden ajan Kokkolassa.

Tänä syksynä juuri ennen Kanadan-matkaa hän muutti perheineen takaisin Ouluun, koska hänen viulistivaimolleen Anita Virkkalalle oli luvassa töitä Oulu Sinfoniassa. Puolen vuoden ikäisen lapsen hoito on kuitenkin lykännyt näitä suunnitelmia.

Paraikaa taiteilija etsii itselleen sopivaa työhuonetta, mahdollisesti Hiukkavaarasta, missä ateljee sijaitsi ennen muuttoa Kokkolaan.

Seuraavaksi Pernulla on tulossa yksityisnäyttely Galleria Carreehen Kuopioon. Nelimarkka-museossa Alajärvellä hän esittäytyy helmikuussa Riku Riipan kanssa.

Työt jatkuvat pian myös Kanadassa. Torontoon nousee uusi kaupunginosa Concord Park Place, jonne on tilattu suurikokoinen työ.

"Jalankulkualueen yläpuolelle tulee 70 metriä pitkä metalliin valettu teos. Se on kiinnostava projekti, koska en ole aikaisemmin käyttänyt metallia", kertoo Jaakko Pernu.

XXI talviolympialaiset Vancouverissa Kanadassa 12.2.-28.2.2010

Ilmoita asiavirheestä