Perjantai-iltapäivä Kuusamontiellä.
Korkeasaari on mitä ilmeisimmin lähtenyt ekskursiolle pohjoiseen. Apina!! Eikö takana tuleva paviaani katso eteensä? Miksi tuo aasi ei älyä jo ohittaa? Liikenne jumittaa. Riikkarit tööttäävät, jarrut kirskuvat. Pitkä liuta voimasanoja kumpuaa ilmoille. On kuin edessä olisi vähintään viiden auton ketjukolari poikineen.
Mutta ei, ei sentään. Tämä on vain tuiki tavallinen perjantairuuhka Oulusta koilliseen vievällä vilkkaalla tiellä, ja viikonloppu on alkamassa ratkiriemukkaaseen tapaansa. Pöllö pelkääjän paikalla istuu hiljaa.
On turhaväittää, etteivätkö suomalaismiehet osaa tunteilla. On turha sanoa, etteivätkö tavalliset taunot kykene koiranpennun silityksestä heltiävää lämpöä kummempaa tunnetta kehittelemään.
Oikeasta narusta vetämällä piilotetut emootiot kuplivat pintaan kuin vedenalainen tulivuori kovimman purkauk-
sen kourissa kamppaillessaan ja saavat miehiset geigermittarit pomppaamaan punaiselle.
Oikea naru on liikenne. Liikenteen seassa luoviessaan suomalaismies päästää itsensä irti, eikä häntä pidättele mikään. Voi sitä riemun rumbaa, kun pahimman ruuhkan keskeltä onnistuu luovimaan itsensä pikkukikkailulla sukkelasti väljemmille vesille.
Voi sitä vihan valssia, kun joku taulapää jarruttelee edessä ja pakottaa jäämään punaisiin valoihin odottamaan.
Liikenteestä kumpuavan nalkutuksen määrää eivät voita pahimmankaan pirttihirmun tiskipöydälle jätetyistä astioista suoltamat palautteet. Vaikkakin tasapuolisuuden nimissä täytyy myöntää, että osa naisista kiehahtaa ratin takana siinä missä miehetkin.
Näyttää keskisormea, tööttää, kaasuttelee ja papattaa. Mykistyneenä ihmettelen, miksi kannattaa edes lähteä tien päälle, jos pinna ei kestä pientä vastoinkäymistä? Ei toisten huomioon ottamisen pitäisi olla noin vaikeaa.
Suomessa on ryhdytty kiinnittämään huomiota autoilijoiden tunteiden käsittelyyn autokoulujen opetussuunnitelman uudistamisen yhteydessä.
Turun yliopiston liikennepsykologian asiantuntijat ovat laatineet liikenteen turvallisuusvirasto Trafin tilauksesta esityksen siitä, miten tulevien kuljettajien koulutusta pitäisi uudistaa.
Ehdotusta on arvioitu eurooppalaisten asiantuntijoiden voimin, ja se on edennyt nyt liikenne- ja viestintäministeriöön, joka käsittelee asiaa osana tieliikennelain kokonaisuudistusta.
Tarkoituksena on jatkossa opettaa liikenteeseen tähtääville entistä enemmän itsehillintää ja tunteiden kurissa pitoa, mikä on tähän saakka jäänyt opetuksessa sangen vähälle.
Harvinaisen tarpeellinen uudistus, vahvistaa perjantainen Kuusamontie. Viidakon lakeja noudattaen työmatkalaiset ja viikonlopun viettäjät kamppailevat parhaista ajopaikoista nelikaistatien muuttuessa kaksikaistaiseksi. Eivätkö ne simpanssit saa jatkettua tätä leveämpää pätkää edes Kiiminkiin saakka?
Menoa ei tarvitse kaukaa katsella uskoakseen Liikenneturvan tutkimusta alati heikkenevästä liikenteen ilmapiiristä. Perstuntuma todistaa, että riskinotto ohituksissa, itsekkäät ajotavat ja lähellä perässä roikkuminen ovat lisääntyneet. Omaa napaa pidemmälle ei edes haluta katsoa.
Jotenkin tuntuu, että käsillä on hyödyntämätön määrä energiaa. Sen oikein kanavoimalla synkkä suomalainen yhteiskunta voisi piirun verran paremmin.
Voi kunpa viisaammat keksisivät tavan, jolla liikenteen avulla esiin pirskahtelevat patoumat saataisiin purettua oikealla tavalla kuskin penkin sijaan kotona nojatuolissa. Tai vielä mieluummin makuukamarin puolella.
Siinä tunteiden rytinässä kalpenisivat Riitta Uosukaisen Liehuvan liekinvarren lemmen lotinat mennen tullen palatessa ja edesmennyt Tommy Tabermann voisi myhäillä pilven päältä tyytyväisenä: suomalainen mies osaa tottavie tuntea.