Hyvät ideat ovat yksinkertaisia. Sellaisiin on pakko lukea ensi perjantaina järjestettävä ammattiyhdistysliikkeen mielenilmaisupäivä, vaikka siihen liittyviä mahdollisia työtaistelutoimia ei hyväksyisikään. Ay-liikkeessä oivallettiin juuri oikealla hetkellä, että irtisanomisuutiset, lomautukset ja yt-neuvottelut ovat kypsyttäneet suomalaiset ja kattila on kiehumassa yli. Ay-johtajille avautui tuhannen taalan paikka iskeä ja vetää pisteet kotiin.
Idea siitä, että järjestöjohtajien pitäisi tehdä jotain eikä vain seisoa tumput suorina, syntyi STTK:laisen Toimihenkilöunionin komeassa ja vielä uutuuttaan hohtavassa toimitalossa Helsingissä Elisan tyrmistyttävien irtisanomisuutisten jälkeen.
Toimihenkilöunioni ehdotti alun perin keskusjärjestölleen 15 minuutin mittaista mielenilmaisua irtisanomisia vastaan, käytännössä lakkoa tai jotain lievempää työtaistelutoimenpidettä. Se oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Idea joukkoprotestista lähti paisumaan kuin pullataikina.
Pienen soutamisen ja huopaamisen sekä idean kypsyttelyn jälkeen ollaan nyt siinä tilanteessa, että kaikki kolme palkansaajain keskusjärjestöä haastavat työnantajat ensi perjantaina keskusteluun yhteis- ja yhteiskuntavastuusta työpaikoilla. Ulosmarsseja ja muitakin protesteja on odotettavissa. Päivästä tulee ainakin vilkas, ehkä tulinenkin.
Kun myös ammattiliitot ovat lähteneet innolla protestiin mukaan ja masinoineet väkeään järjestämään tilaisuuksia työpaikoilla, mielenilmaukseen osallistuvien määrä voi kivuta jopa pariin miljoonaan - tai suuremmaksi. Suomessa ei ole koettu ennen mitään vastaavaa. Vain jokunen ammattiliitto jää pois joukkoprotestista, ja SAK:lainen Paperiliitto järjesti jo oman lakkopäivänsä pysäyttämällä tehtaat päiväksi.
Ay-liikkeellä on ollut viime vuosina suuria pulmia löytää teemoja, jotka saavat väen liikkeelle. Nyt ei tarvittu kuin sormien napsautus oikealla hetkellä. Idean joukkoprotestista kehittelivät alun perin Toimihenkilöunionin viestintäpäällikkö Jaana Aaltonen ja työsuhdeasiain johtaja Timo Vaittinen. Puheenjohtaja Ilkka Joenpalo hotkaisi sen yhtenä suupalana, kuten Mikko Mäenpää ja koko STTK:n hallitus vähän myöhemmin.
SAK ja Akava nikottelivat hetken - lamppu kun oli syttynyt väärässä järjestössä. Mutta niidenkin oli pakko lähteä mukaan. Kentän paine kävi liian kovaksi.
Mitä ensi perjantaina oikein tapahtuu? Keskusjärjestöjen johdossa on yritetty korostaa ilmeisen aidosti sitä, ettei toimintapäivänä ole määrä lakkoilla, vaan järjestää työnantajien kanssa keskusteluja muun muassa siitä, miten henkilöstön työsuhdeturva järjestetään, miten työpaikoilla voidaan päästä aitoon yhteistoimintaan ja miten työntekijöiden jaksamisesta huolehditaan. SAK:lainen Metalliliitto pyrkii jopa järjestämään neuvottelut työnantajien kanssa.
Teemat ovat tärkeitä ja kunniallisia, mutta silti on ilmeistä, etteivät tunteenpurkaukset rajoitu sivistyneisiin debatteihin. Ainakin sellaisissa yrityksissä ja työpaikoilla, joissa tunteet käyvät kuumina irtisanomisten takia, nähtäneen myös ulosmarsseja. Mielenilmaisupäivä on perjantai, joten työtaistelutoimet jäävät todennäköisesti yhteen päivään. Maanantaina palataan taas töihin.
Työmarkkinasuhteet ovat tulehtuneet syksyn aikana nopeasti, eikä toimintapäivä paranna niitä, jos työehtosopimusten velvoitteet unohtuvat perjantaina. Irtisanomiset eivät oikeuta lakkoilemaan, niin ikäviä kuin ne ovatkin.
Asian ydin on kuitenkin siinä, mitä työelämässä ja yritysmaailmassa on tapahtunut viime aikoina. Olisi suoranainen ihme, jollei median kautta suomalaiseen kapitalismiin avautuva kylmä näyteikkuna olisi aiheuttanut yhdelle ja toiselle viime kuukausina puistatuksen tunteita.
Johdon palkitsemisjärjestelmät ovat kehittyneet Suomessa viime vuosina hyvin, kuten tilastot osoittavat lahjomattomasti. Pörssiyhtiöiden voitot kasvoivat nopean kasvun vuosina reippaasti, eikä pudotus ole ollut kovin suuri myöskään taantuman aikana. Kun kasvu kiihtyy, voittosalkut alkavat pullistua uudelleen.
Ihmisille tuottaa suuria vaikeuksia ymmärtää saati hyväksyä laajamittaisia irtisanomisia näissä oloissa. Idea perjantain toimintapäivästä ei olisi saanut ilmaa siipiensä alle ilman hyvin vahvaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Yritys- ja työnantajajärjestöjen johdon toivoisi rekisteröivän sen. Tyytymättömyys voi kasvaa sellaisiin mittoihin, että se johtaa yritystoimintaa vaikeuttavaan lainsäädäntöön.
Kaikilla yrityksillä ei ole mennyt hyvin. Monet firmat ovat ajautuneet tappiokierteeseen ja supistaneet työvoimaansa pakon edessä. Jotkut ovat taas tehneet niin, jotta välttyisivät tappioilta. Irtisanomisille ei voi noissa oloissa mitään, mutta sille voi, miten ne toteutetaan.
Elisasta tuli jo malliesimerkki siitä, miten asioita ei ainakaan pidä hoitaa. Työnantajilta on lupa odottaa sivistynyttä käytöstä ja hyviä pöytätapoja myös raskaissa päätöksissä.
Vaaka on heilahtanut työnantajien sekä työntekijöiden välisessä suhteessa Suomessa työnantajan eduksi ainakin, jos ajassa mennään riittävän pitkälle taaksepäin. Suomessa hyväksytään nykyisin yleisesti esimerkiksi se, että yritysten kuuluu tehdä voittoa. Tilanne oli täysin toinen, kun kommunistit taistelivat sosiaalidemokraattien kanssa vallasta ay-liikkeessä. Yrittäminen ja voitto olivat jonkinlaisia kirosanoja vielä 1980-luvun Suomessa.
Toimintapäivän aikana penätään, mikä on yritykselle kohtuullinen voitto eri aikoina ja eri suhdannetilanteissa. Kysymys on perusteltu ja siihen pitää kyetä antamaan fiksu ja valistunut vastaus. Muuten toimintapäivä vain kasvattaa jännitteitä.