Rauman kanaali kiehuu jo yli äyräidensä, mutta nyt myös Oulussa jääkiekon keväthurmos on täyttä totta. Kevään äänistä ei voi erehtyä.
"Kärpät on rautaa! Kärpät on rautaa! Kärpät on rautaa!" julistaa noin kymmenvuotias poikasopraano Raksilan uimahallin edessä.
Kello on vasta kymmenen aamulla, ja poika on menossa isänsä kanssa uimaan. Uintireissu on parivaljakolle vain välipala. Katse käy kuin varkain sadan metrin päässä sijaitsevassa hopeanharmaassa rakennuksessa, joka toimii illan spektaakkelin juhlanäyttämönä.
"Mennään hallille heti kun on uitu", poika vinkuu.
"Pitäähän meidän käydä kotona syömässä", isä vastustelee.
Dialogi kertoo paljon siitä, mikä on puheenaihe numero yksi. Oulussa juttua voi nyt heittää muustakin kuin kaupungin 400-vuotisjuhlista, hajuista tai vaikka asuntomessuista.
Raksilan jäähalli oli loppuunmyyty. Tietenkin.
Kun kapasiteetti kestää vain 6614 katsojan sisäänoton, se jää keväällä pieneksi, etenkin kun Kärpät näyttää olevan play off-otteluiden kestotavaraa.
Tunnelma oli nyt katossa - kiitos perjantai-illan, jolloin ihmiset heittävät arkuuden pois ja uskaltavat elää ottelun hengessä mukana. Perjantai on pelipäivänä kuluttajille aivan yhtä maukas kuin lauantai.
Oman lusikkansa soppaan heittää ottelumaalien kuuluttaja, joka päästelee desibelejä niin suurella paatoksella, että ääni särkyy.
Tämäkin kuvastaa ajan henkeä. Enää ei riitä, että mainokset jytisevät, kansa taputtaa, ja fanit rummuttavat. Myös kuulutuksiin pitää saada jytyä.
Valitettavasti.
Raksila on vielä rauhallinen paikka, jos sitä vertaa Rauman Äijänsuon hornankattilaan lauantaina. Edessä on ilta, jossa jokainen raumalainen pidättää henkeään ja jännittää.
Jos Kärpät on pohjoissuomalaisille kova juttu, Lukko on Raumalle se kovin juttu.
Kärpät joutuu Äijänsuolla kiehuvaan noidankattilaan, jossa nurkkapatriootit ja fanaattiset raumalaiset pistävät parastaan. Onhan se ensimmäinen välieräottelu siinä hallissa yhdeksään vuoteen.
Koska joukkueiden välillä kysymys on fyysisesti, taktisesti ja taidollisesti äärimmäisen pienistä eroista, kuvaan astuvat mukaan henkinen kovuus - ja sattuma. Henkisesti kovimmat pelaajat ovat kovia myös pudotuspelien omassa maailmassa. Kuten muun muassa Jari Viuhkola ja Niklas Bäckström, eikä heitä ole paljon.
Aina ottelua ei voita parempi ja paremmin valmennettu joukkue vaan onnekkaampi.
Onko se sattumaa, että Lukko ei päästänyt puolivälieräsarjassa HIFK:ta vastaan kotihallissaan yhtään maalia?
jouko.vuorjoki@kaleva.fi