Ahmosuon lentokenttä Oulun Hangaskankaalla kylpee subtrooppisessa aamuhelteessä. Ohi lepattava perhonen istahtaa hetkeksi radio-ohjattavan taitolennokin siivelle. Isä ja poika häärivät toisen lennokin kimpussa. Edessä ovat idyllin ainekset.
"Ottaako Mikko ensilennon?" kysyy Esa Eirola, 56. Mikko Eirola, 29, ryypyttää sinivalkopunaisen harjoituskoneen, laittaa hehkun päälle ja pyöräyttää potkuria. Tuhatpäisen ampiaisparven mieleen tuova surina leikkaa kuumankosteaa ilmaa. Kaasua on hieman säädettävä. Isä pitelee lennokkia pojan näprätessä moottoria.
Sitten voidaankin siirtyä kiitotielle. Mikko Eirola tarttuu radio-ohjaimeen ja lähettää koneen ilmaan äkäisesti, lähes pystysuoraan. Isä asettuu poikansa taakse ja alkaa lukea vaimealla äänellä ohjeita:
"Top hat puolikierteellä... pystykäännös neljänneskierteellä... sitten se kylkilento seuraavana... puolikas käänteinen kuubalainen..."
Treenin alla on Ahmosuolla viikonvaihteessa pidettävän SM-osakilpailun taitolento-ohjelma. Isä toimii tottumuksesta nuotinlukijana, vaikka "näkyy Mikko osaavan nämä ulkoakin... Nyt meni tuulikorjaus oikein."
Tällä tavoin he ovat harjoitelleet kautta aikain. Ei Esa Eirola silti itseään poikansa valmentajaksi miellä, neuvonantajaksi korkeintaan. Hillitystä ja kiltin oloisesta miehestä tuskin äkseeraajaksi olisikaan. Sitä paitsi rauhallisuus on lennokkiharrastuksessa valttia.
"Eikö se ole air combatissakin Mikko niin, että jos innostuu liikaa, käy itselle huonosti?" isä tarkistaa.
"Niinpä", Mikko hymähtää. Hänen erikoisalaansa on air combat, lentotaistelu, jossa käytetään toisen maailmansodan aikaisia hävittäjiä mallintavia lennokkeja. Isän ja pojan välillä ei kuitenkaan käydä kovia mittelöitä, sillä edellinen on keskittynyt perinteiseen taitolentoon.
Lue lisää lennokkiharrastuksesta sunnuntain Kalevasta!