Lukijalta
Mielipide

Perinteisessä koulussa viihdyimme paremmin – ei alakoululainen ymmärrä, kuinka paljon peruskoulu vaikuttaa koko loppuelämään

Millaista opiskelu oli, kun sinä olit nuori? Tiedätkö, millaista se on nykyään?

Millaista opiskelu oli, kun sinä olit nuori? Tiedätkö, millaista se on nykyään? Nyt uuden opetussuunnitelman innoittamana ympäri Suomea rakennetaan uusia kouluja, jotka jakavat mielipiteitä.

Uudessa opetussuunnitelmassa on monia tavoitteita ja uudistuksia. Niihin kuuluu esimerkiksi opiskeltavien sisältöjen päivitys nykypäivän ja tulevaisuuden vaatimuksia vastaaviksi sekä itseohjautuvuus.

Yksi uudistuksista on oppimisympäristöjen ja työtapojen kehitys. Opetussuunnitelman mukaan oppimisympäristön tulisi olla turvallinen ja oppimista innostava. Tavoitteena on käyttää monipuolisia työtapoja. Niiden valintaa ohjaavat esimerkiksi opetukselle ja oppimiselle annetut tavoitteet, oppilaiden kiinnostuksenkohteet ja tarpeet.

Opetushallituksen laatiman opetussuunnitelman perusteiden tulkinta on mennyt yli kunta- ja koulukohtaisia opetussuunnitelmia laatiessa.

Esimerkiksi lappeenrantalaisen Pontuksen koulun opetussuunnitelman mukaan kyseisen koulun tilat ja kalusteet ovat joustavat, ergonomiset ja monipuolisesti muunneltavat. Todellisuudessa kalusteet ovat kaukana ergonomiasta: tunneilla istutaan raheilla ja edessä on pieni pöytä, jolle mahtuu yksi oppikirja auki.

Tämän voimme kertoa omasta kokemuksesta, sillä opiskelemme itsekin vastaavanlaisessa koulussa. Oppilaat opiskelevat soluissa, eli suurissa tiloissa, jotka on jaettu pienempiin osiin erilaisten tilanjakajien avulla. Tilanjakajat tuovat vain näkösuojaa, mutta ääneneristyksessä niistä ei ole mitään apua. Enimmillään yhdessä solussa voi olla 80–90 oppilasta.

Pahimmassa tapauksessa jokaisella luokalla on eri aihe meneillään, ja omaan opetukseen on vaikea keskittyä, kun toisella puolella seitsemäsluokkalaiset opiskelevat ruotsia ja toisella kolmasluokkalaiset englantia. Monille oppilaille opiskelu on koitunut niin vaikeaksi, että heidän on pitänyt vaihtaa koulua.

"Onko tämä se tulevaisuus, jonka haluat lapsellesi? Onko mahdollista löytää toimivampi koulujärjestelmä?"

Ymmärrämme kyllä, että uudenlaisen oppimisympäristön ajatellaan olevan hieno ja toimiva: Oppilaat pystyvät oppimaan juuri sillä tavalla ja sellaisessa ympäristössä, mikä heille sopii parhaiten. Opettajat saavat opettaa yhdessä toisen opettajan kanssa. Istuminen jää vähemmälle, kun oppilaat oppivat aktiivisesti tekemällä.

Ryhmän tai parin kanssa tiedon jakaminen on lisääntynyt, joka lisää lasten vuorovaikutustaitoa. Tilat ovat helposti muunneltavissa oppilaiden iän ja kehityksen mukaan. Nämä ovat hyviä puolia meidänkin mielestämme, mutta huonoja puolia on aivan liikaa ja se ei ole hyvä asia.

Elli Sormusen kirjoittamassa Ylen artikkelissa Professorit kertovat, mikä uudessa opetussuunnitelmassa meni pieleen – heidän mielestään koulut ovat tulkinneet sen väärin (27.8.2019) kolmelta kasvatustieteen professorilta kysyttiin mielipidettä uudesta opetussuunnitelmasta.

Kaikki olivat samoilla linjoilla. Juha T. Hakala kertoo seuraavasti: "Pitää muistaa, että lapset ovat lapsia. Heillä on meneillään valtavasti kehitystä, joka liittyy maailman hahmottamiseen. Lapsen harteille ei saa sysätä liikaa oppimisen painetta ja vastuunottoa. Ajatellaan, että suihkuverhotyyppiset tilanjakajat toimisivat. Eivät ne vain toimi. Meillä alkaa olla parsipihattokouluja. Siellä ollaan kuin naudat konsanaan.”

Kari Uusikylän mukaan uusia kouluja tehtäessä on menty liian pitkälle. "On hirvittävän hienot koulut, joita mainostetaan, ettei siellä ole seiniä, pulpetteja eikä vakituisia työtiloja. Siinä on käsitetty väärin, mitä on oppilaskeskeisyys ja yhteistoiminnallisuus”, Uusikylä toteaa.

"On paljon vaikeampaa olla tuntiaktiivinen, kun ryhmä on suuri."

Olemme itse opiskelleet niin perinteisessä koulussa kuin uuden aikaisessa solukoulussakin. Perinteisessä koulussa viihdyimme paljon paremmin. Vaikka arvosanamme eivät koulun vaihdon takia ole juurikaan kärsineet, ei se tarkoita, että koulunkäynti solukoulussa olisi helppoa.

Epäergonomiset kalusteet saavat paikat jumiin koulupäivien päätteeksi. Koeaikaa menee turhaan hukkaan, kun etsitään ensimmäiset viisitoista minuuttia sopivia paikkoja kaikille.

Oppitunneilla, joilla ollaan isolla porukalla, joutuu miettimään, hakisiko kuulosuojaimet, jotta voi keskittyä. On paljon vaikeampaa olla tuntiaktiivinen, kun ryhmä on suuri. Tällöin opettajat eivät saa realistista kuvaa omista taidoista ja se aiheuttaa stressiä, sillä ei tiedä miten muuten saisi taitonsa näkyviin. Peruskoulun päätyttyä olisi kuitenkin hyvä päästä jatko-opintoihin sinne, minne haluaa.

Itseohjautuvuutta nuorilta oppilailta ei voi odottaa liikaa. Ei alakoululainen ymmärrä, kuinka paljon peruskoulu vaikuttaa koko loppuelämään. Lapsi menee sieltä, mistä aita on matalin, ja saattaa tehdä niin vielä yläkoulussa, eikä pääse lopputodistuksellaan haluamaansa jatko-opintopaikkaan. Emme halua, että lapset eivät voi toteuttaa unelmiaan päättäjien päätösten takia.

Olemme sitä mieltä, että opetussuunnitelman perusteisiin tulisi laatia tarkemmat ohjeet siitä, miten kuntakohtaiset opetussuunnitelmat tulisi tehdä, ettei samanlaisia ylilyöntejä enää tulisi.

Uusia kokeiluja tulisi harkita tarkkaan ja niistä tulisi kysyä mielipidettä esimerkiksi opettajilta, jotka osaavat paremmin arvioida, mitä siitä seuraisi, jos kyseinen toimintamalli otettaisiin käyttöön. Ei rakennettaisi kouluja, joita ei olla ajateltu loppuun asti. Täytyisi löytää jokin keino yhdistää perinteisen ja solukoulun hyvät puolet. Näin vältymme monelta ongelmalta, lasten on helpompi käydä koulua eikä vanhemmilla ole suurta huolta lastensa koulunkäynnistä.

Onko tämä se tulevaisuus, jonka haluat lapsellesi? Onko mahdollista löytää toimivampi koulujärjestelmä? Koulun tulisi olla paikka, jossa jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet onnistua ja tulla huomatuksi oppilaan persoonallisuudesta riippumatta.

Senja Vakkuri

Eeva Tuominen

9.-luokkalaiset Kempeleestä

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.