Euroopassa on nähtävissä entistä selvempää jakolinjaa avoimista rajoista hyötyvien ja niistä kärsivien ihmisten välillä. Vastakkainasettelu globalisaatiokysymyksissä haastaakin politiikan perinteistä vasemmisto-oikeisto-akselia, arvioi Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.
Avoimista rajoista hyötyneitä ihmisiä löytyy esimerkiksi liike-elämästä sekä koulutettujen ja kielitaitoisten joukosta. Toisaalta häviäjien joukkoon kuuluu esimerkiksi työ- ja maatalousväestön ihmisiä, joista moni ei välttämättä halua tai voi yhtä helposti ylittää rajoja tai etsi korvaavia toimeentulon lähteitä.
Tiilikaisen mielestä perinteinen vasemmisto ei ole onnistunut uudistumaan muuttuvassa maailmassa, mikä osaltaan on luonut tilaa populistisille liikkeille niin vasemmalta kuin oikealta. Ääripuolueita yhdistävät usein suuret, jopa katteettomat lupaukset, joilla esimerkiksi yhteiskuntakehityksen suunta luvataan kääntää.
Tiilikainen pitää perinteisen vasemmiston ongelmana sitä, että moni poliittinen tavoite on jo ajan saatossa saavutettu.
- Jonkinlaisia hyvinvointivaltiorakenteita on eurooppalaisella tasolla joka maassa. Puolueet eivät ole kyenneet uudistumaan sillä tavalla, että ne olisivat löytäneet jonkin ison mission, sanoo Tiilikainen.
Ranskassa murskatappio
Vasemmistopuolueiden tilanteessa on silti eroja maiden välillä. Esimerkiksi Ruotsissa päähallituspuolue sosiaalidemokraatit on onnistunut kohtalaisesti puolustamaan asemiaan myrskyisellä poliittisella kentällä. Saksassa sosiaalidemokraatit taas ovat kohentaneet asemiaan syyskuun liittopäivävaalien alla.
Sen sijaan Ranskassa sosialistien ehdokas Benoit Hamon kärsi murskatappion sunnuntaisten presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Äärioikeiston Marine Le Pen eteni kakkossijallaan vaalien toisella kierrokselle, ja myös äärivasemmiston ehdokas Jean-Luc Melenchon oli kärkinelikossa.
- Ranskassa nähtiin, että perinteisen vasemmiston ulkopuolelta tulee äärimmäisempi liike, joka pelaa populismilla, sanoo Tiilikainen.
Myönteisesti EU:hun ja globaalisaatioon suhtautuvat poliitikot eivät voi enää luottaa siihen, että Eurooppa yhdentyminen etenisi omalla painollaan.
- (Heidän) täytyy myös ruveta puhumaan niiden arvojen puolesta aiempaa vahvemmin, sanoo Tiilikainen.
Huoli valeuutisten vaikutuksesta kasvaa Ranskan presidenttikisan loppumetreillä
Ranskassa on kasvava huoli siitä, pyritäänkö presidenttikisan viime metrejä sekoittamaan valeuutisoinnilla, kertoo Ranskaan ja populistisiin liikkeisiin erikoistunut tutkija Laura Parkkinen. Sosiaalisessa mediassa nopeasti leviävät perättömät huhut ja valeuutiset nousivat suureksi puheenaiheeksi esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaalien yhteydessä.
- Jos katsomme seuraavaa kahta viikkoa, niin voi olla, että tällainen valemedia voisi hyökätä (Emmanuel) Macronia vastaan, Parkkinen pohtii.
Presidentinvaalien toisella kierroksella ovat vastakkain En Marche -liikettään edustava Macron ja äärioikeistolaisen Kansallisen rintaman Marine Le Pen.
Kumpikin ehdokkaista on perinteisten pääpuolueiden ulkopuolelta, joten presidenttikisa on muuttamassa ranskalaista politiikkaa, voittipa ehdokkaista kumpi tahansa.
Ero aiempaan on se, että tulevan presidentti tuskin tulee saamaan omaa puoluettaan edustavaa enemmistöä taakseen kesäkuun parlamenttivaaleissa.
Ensimmäisen kierroksen tuloksen selvittyä vanhat suurpuolueet, tasavaltalaiset ja sosialistit ilmaisivat rivakasti tukensa Macronille. Parkkinen arvioi, että jos ennakkosuosikkina oleva Macron valitaan presidentiksi, niin tämä voisi koota taakseen hallituskoalition keskusta-oikeistolaisista ja keskusta-vasemmistolaisista.
Parkkisen mukaan tiedossa on joka tapauksessa tasapainottelua.
- Tulevan presidentin pitää löytää kultainen keskitie, jotta hän pystyy olemaan koko kansan presidentti. Presidentillä on haastava aika edessä ainakin sisäpoliittisesti.
Sisäpolitiikassa Parkkisen mukaan suuria teemoja ovat muun muassa terrorismi, turvallisuus ja maahanmuutto.
- Lisäksi on puhuttu paljon Ranskan keskiluokan kriisistä, taloudesta ja työllisyydestä.