Vanhempi herrasmies hieraisi silmiään, kun luki kokoomuslaisten europarlamentaarikkojen kannanottoa hedelmöityshoitolakiin. Porvareita ikänsä äänestänyt mies ei ymmärtänyt, kuinka nuoriso on lähtenyt noin radikaalille linjalle.
Tarkempi tutkailu paljastaa kuitenkin, ettei Piia-Noora Kaupin ja Alexander Stubbin puheenvuoro ollut mitenkään ainutlaatuinen. Puolueen nuorisosiipi on jo pitkään esittänyt uudistusmielisiä kannanottoja.
Että mitäkö Kauppi ja Stubb nyt esittivät? No, hallitus sai ohjeita tuoda hedelmöityshoitolaki eduskuntaan nopeasti sellaisella kaneetilla, että hoitoja on annettava tasa-arvoisesti kaikille vanhempien sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai siviilisäädystä huolimatta.
Puoluekartalla on käymässä vähän hassusti. Porvaripuolelta kuuluu uudistusmielisiä ajatuksia niin tiheään, että tuon vanhemman herrasmiehen hämmennys on helppo ymmärtää.
Mutta niin se maailma menee. Kaupunkilaisnuorten - oli puolue mikä tahansa - elämä on tässä päivässä. Ja tähän päivään kuuluvat samaa sukupuolta olevat parit, avoliitot ja yksinäiset äidit ja isät aivan yhtä lailla kuin ns. tavalliset avioparit.
Hallituksen kannattaisi miettiä tarkkaan kiperän lakiesityksen muotoa. Hedelmöityshoitojen rajaamista heteroparien yksinoikeudeksi perustellaan lapsen edulla. Siitä on lähdettävä ilman muuta.
Herää kuitenkin kysymys, miten lasten kasvatus on kiinni parisuhteen tyypistä tai vanhempien sukupuolesta. Kyllä lapsen elämän turvallisuus ja tasapainoisuus johtuu välittävistä, lapseen sitoutuneista aikuisista enemmän kuin mistään muusta.
Tiedämme valitettavan hyvin, ettei perinteinen perhemalli takaa tänä päivänä yhtään mitään.
Hedelmöityshoitolakia on valmisteltu meillä 1980-luvulta asti toistaiseksi siis tuloksetta. Uusi kierros alkaa syksyllä eduskunnassa.
Lakia odotellessa hedelmöityshoitoja on kuitenkin annettu myös yksinäisille ja naispareille. Jos uuden lain myötä käytäntö kiristyy, mikä on näiden lasten asema ja kohtalo? Ovat he lainsuojattomia? Eikö heitä ole olemassa?
Euroopan parlamentti on ottanut kantaa hedelmöityshoitokeskusteluun jo kolme vuotta sitten. Kun Euroopassa ollaan, viesti on juuri se mitä Stubb ja Kauppikin nyt hallitukselle viestittävät.
Kyse ei ole yksinäisten juppien maailman syleilystä: Piia-Noora Kauppi on yksivuotiaan pojan äiti ja viidennellä kuulla raskaana. Alexander Stubb on kolmivuotiaan tytön ja yksivuotiaan pojan isä.
Äänten kalastelua ehkä silti, mutta uskaliasta sellaista. Niitä voi toisesta päästä valua ulos yhtä aikaa, kun nuoria kenties tulee sisään.
Arkkipiispa Jukka Paarma otti pyytämättä esille hedelmöityshoidot. Ei ole ihme, että kirkonmies tuomitsee hoitojen antamisen yksin eläville naisille ja lesbopareille. Herää kysymys, miksi arkkipiispa valitsi aiheen avatessaan kirkolliskokouksen viikko sitten.
Paarman mielestä kaikkea, mitä tieteen avulla voidaan tehdä, ei ilman muuta ole tehtävä. Jumalan työtoverina ihmisellä on oikeus vaikuttaa niihin sairauksiin ja häiriöihin, jotka tuottavat inhimillistä kärsimystä, sanoo arkkipiispa.
Tämän logiikan mukaan ei yksinäinen nainen eikä samaa sukupuolta oleva pariskunta voi tuntea tuskaa lapsettomuudesta.
Hedelmöityshoitolakia ja siihen liittyvää problematiikkaa kannattaa pohtia etenkin, kun huomenna vietämme kansainvälistä homofobian päivää. Tavoitteena on taistella seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa fyysistä, henkistä ja symbolista väkivaltaa vastaan.