Pe­rin­tei­nen kam­pa­ni­su maistuu yhä

Kampanisun tekijöissä ja syöjissäkin on monta koulukuntaa. Ohjeita löytyy moneen lähtöön ja ulkomuotokin vaihtelee. Perinteinen peräpohjalainen kampanisu on yksinkertaisen karu, mutta siitä on tehty myös viinerimäinen versio.

Elvi Seppänen paistaa kampanisuja 250-asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia.
Elvi Seppänen paistaa kampanisuja 250-asteisessa uunissa noin kymmenen minuuttia.
Kuva: Anne Hentilä

Kampanisun tekijöissä ja syöjissäkin on monta koulukuntaa. Ohjeita löytyy moneen lähtöön ja ulkomuotokin vaihtelee. Perinteinen peräpohjalainen kampanisu on yksinkertaisen karu, mutta siitä on tehty myös viinerimäinen versio. Kampanisu on kuulunut perinteisesti kahvipöytään Lapissa ja Koillismaallakin arkena ja juhlana.

Vaikka Elvi Seppänen on leiponut kampanisuja paljon, aina niiden onnistuminen hieman jännittää. Nyt ne nousevat hyvin ja ovat sopivan murakoita. Hänen kampanisunsa ovat vaaleanruskeita. "Joku tykkää vaaleammasta, joku tummemmasta kampanisusta."

Seppänen on syntynyt Pudasjärvellä ja siellä kampanisuja ei juuri tehty. Kuusamoon muutto toi kampanisut tutuiksi. "Vuosien aikana olen hakenut aina parempaa ohjetta. Tämän ohjeen sain tyttäreltä."

Sakaroiden määrä voi vaihdella kolmesta viiteen. Seppäsen kampanisut ovat matalia ja leveitä, kun taas esimerkiksi Pelkosenniemellä ne ovat korkeita ja kapeita. Siellä niitä nimitetään myös tortuiksi. Joku panee taikinaan sokeria, toinen ei. Joku leipuri voitelee kampanisut munalla ja ripottelee päälle sokeria.


Seppänen oli
edellispäivänä tehnyt kampanisutaikinan piimästä ja margariinista. "Ei niistä yhtä hyviä tullut kuin voin ja kermaviilin kanssa leipoessa".

Seppänen sekoittaa jauhoihin leivinjauheen ja sokerin. Pehmennyt voi nypitään jauhojen kanssa tasaiseksi murumaiseksi seokseksi. Taikinaan sekoitetaan kaksi purkkia kermaviiliä. Seppänen pyörittelee taikinaa jonkin aikaa laakeassa kulhossa, kunnes se tuntuu mukavan oloiselta. Liian kova taikina ei saa olla.

Seppänen nostaa taikinan pöydälle ja leikkaa sen kahteen osaan. Taikinapallot hän pyörittelee tasaiseksi ja sitten kaulitsee. Käsin taputtelemalla Seppänen tekee reilun sentin paksuiset levyt. Seuraavaksi levyt leikataan noin viiden sentin korkuisiksi, pitkiksi suikaleiksi. Seppänen leikkaa nyt pitsahyrrällä, mutta suorempi leikkuupinta syntyisi terävällä veitsellä. Levyistä leikataan sitten noin kymmenen senttiä pitkiä paloja. Niiden sivulle leikataan neljä sakaraa, jotka pellille nostamisen jälkeen käännetään hieman kaarevaan asentoon.

Reilu kolme pellillistä kampanisuja syntyy vähän yli tunnissa. Parhaimmillaan ne ovat Seppäsen mielestä juuri paistettuina ja vähän jäähtyneinä. Suurin osa pannaan nyt pakastimeen.

Seppäsillä niin kotiväki kuin vieraat pitävät kampanisuista; lapsenlapsetkin. "Isäntä näitä mielellään aina napsii. Kaikki näistä tykkäävät, yleensä yksi ei kahvipöydässä riitä juojaa kohti."