Millainen joulu on se, jossa unohdamme murheet ja jätämme jonkun ulkopuolelle, sivuutamme oikean elämän? Hurstin sukuun kuuluvan Ruth Palolan mielestä ei minkäänlainen.
– Minulle joulu ei ole juurikaan mitään, jos se antaa tekosyyn, helpon luvan rajata jokin ulkopuolelle, Palola lausui puheessaan perinteisessä Hurstin joulujuhlassa.
Palola puhui siitä, kuinka kännykkäkuvan voi vain muutamalla hipaisulla rajata näyttämään omalta onnelta, vaikka elämään kuuluvat myös huoli ja suru, joulunakin.
– Tänään emme ole rajanneet ketään pois tästä isosta elämän kuvasta.
Messukeskuksessa Helsingissä järjestetty vähävaraisten joulujuhla on alun perin Palolan isoisän Veikko Hurstin aloittama jouluaaton perinne. Veikko Hurstin poika Heikki Hursti veti toimintaa vuosien ajan, ja tänä vuonna vetovastuu on siirtynyt Heikin tyttärelle Sini Hurstille.
Presidentti haluaa pitää huumoria yllä
Perheen pitkäkestoinen työ vähäosaisten eteen sai suuret kiitokset myös juhlassa vierailleelta presidentiltä Sauli Niinistöltä. Niinistö sanoi juhlaväen ymmärtävän, että Heikki Hurstin puolison Eija Hurstin kuolema viime keväänä tekee tästä vuodesta erilaisen koko perheelle, mutta silti Hurstit ovat jaksaneet jatkaa.
Hurstin juhlan hän sanoi olevan "varmasti niitä hienoimpia perinteitä, mitä Suomessa vallitsee". Samalla hän kertoi huomanneensa, että monissa pöydissä riitti iloa ja naurua juhlan alkaessa.
– Joskus huumori auttaa. Silloin on toivoa. Pidetään sitä yllä.
Sekä Sini että Heikki Hursti huomauttavat, etteivät juhlaan osallistujat ole välttämättä vain vähävaraisia, vaan mukana on paljon myös olonsa yksinäiseksi tuntevia ihmisiä. Heikki Hursti painottaa, että koska joulu on perheiden juhla, yksinäisyys korostuu pyhien aikaan.
– Kaikilla on varmaan sama tarve kokea yhteyttä ja ykseyttä ja olla mukana jouluaterialla, hän arvioi.
Sini Hursti muistuttaa, että ihmisestä ei koskaan näy päällepäin, mitä taustalla on. Hän uskoo vähävaraisten tilanteen huonontuneen viime vuosina.
– Eläkeläiset, opiskelijat ja perheelliset eivät välttämättä pärjää tukien kanssa. Sen huomaa meidänkin jonossamme.