Kun vanhat merikarhut Seppo Silander ja Timo Kujala ryhtyvät muistelemaan, tarinat ovat pitkiä, mielenkiintoisia ja värikkäitä.
"Ehkäpä ne parhaimmat muistot ovat kaukaa 50 vuoden takaa, jolloin itse juniorina liityin Oulun Purjehdusseuraan mukaan", 125-juhliaan viettävän Oulun Purjehdusseuran ainoa elossa oleva kunniakommodori Kujala toteaa.
Hän kuvailee elävästi, kuinka kolme nuorta poikaa lähti 1954 Kokkolasta tuomaan Ouluun jo hieman vuotavaa ja huonokuntoista Monica II -haivenettä. Kipparikseen kolmikko sai kokeneen Pentti Kilpisen.
"Sää oli lähtiessä hyvä, mutta matkan varrella pohjoistuuli vain yltyi aina 15-20 metriin sekunnissa. Pentti sanoi, ettei me mihinkään jäädä tuulta pitämään, koska hänen pitää päästä maanantaina töihin", Kujala aloittaa.
Mutta lopulta meren voima lannisti nuoret merenkävijät ja myös kippari Kilpisen.
"Kun aallot löivät läpi aluksen, olimme läpimärkiä ja purjehtineet koko päivän, pääsimme Ohtakarin (saari Lohtajan edustalla) rantaan luotsiasemalle. Muistan vieläkin sen, astuimme luotsiaseman sisälle kuivattelemaan ja soitimme Hammarin Nisselle, että olemme kunnossa. Se voimakas hetki opetti kunnioitusta merta kohtaan, mutta myös luottamuksen, että siellä pärjää. Silloin pelkäsin, mutta en kertaakaan sen jälkeen", Kujala herkistelee.
"Kun paljon liikkuu, paljon myös sattuu", Silander säestää.
Legendaarinen maja Vihreäsaaressa
Kujala muistaa elävästi OPS:n entisen majan, joka sijaitsi Vihreäsaaressa autotien ulottumattomissa. Seuran Pruntte-veneelle löytyi usein töitä.
"Kun siellä pidettiin juhlia ja pöydät piti saada koreiksi, tavaraa piti kuljettaa paljon. Silloin oli sääntö, ettei tavaraa tuoda takaisin lauantaiyönä, ettei mitään menisi hukkaan", Kujala naurahtaa.
"Kirjanpito oli 1950-luvulla tarkka, mistä piti huolen Hammarin Nisse. Tavarat ja esineet pysyivät varmasti tallessa", Kujala painottaa.
Kiikelin venevajan palo joulukuussa 1972 veti veneilyharrastuksen pohjakosketukseen, kun 98 prosenttia oululaisveneistä suli tai muuttui tuhkaksi.
"Muistan, kun purjehdin seuraavana kesänä tänne Hietasaareen ja laiturissa oli vain yksi vene. Pienestä se uusi alku oli aloitettava", Kujala toteaa haikeana.
Vuosien varrella veneily on muuttunut poikien ja miesten puuhastelusta koko perheen yhteiseksi harrastukseksi.
"Ennen purjeveneiden kajuutat olivat niin matalia, ettei siellä mahtunut seisomaan. Nyt niissä on täydellinen asuttavuus jääkaappeineen, vessoineen ja muine mukavuuksineen. Tämän vuoksi reviirit ovat kasvaneet", muistuttaa Silander, joka itse toimi OPS:n kommodorina 1996-2005.
"Nyt ei ole mikään ihme käydä Tukholmassa, Tanskassa ja Saimaalla, kun ennen vanhaan käytiin vain Kemissä, Raahessa ja Kokkolassa", hän vertailee.
Seuran sääntöjen mukaan pitkän matkan viirin saa nykyään Ahvenanmaan kiertämisestä. Ennen siihen riitti kierros Hailuodon ympäri.
OPS:n jäsen Tapio Prokkola on parhaillaan kiertämässä toista kertaa maapallon ympäri. Tällä hetkellä mies on tulossa jossain Ranskan kanavien kohdalla.
"Kerran hän lähti yllättäen Etelä-Amerikkaan, huusin perään, että milloin tulet. Mies vastasi, että ensi vuonna heinäkuun 11. päivänä. Ja silloin myös tuli", Kujala muistaa.
Kilpailutoiminta
hiipunut
Parantuneiden veneilymukavuuksien myötä kilpapurjehdus on viimeisten kymmenen vuoden aikana hiipunut voimakkaasti.
"Takavuosina Oulun Regatassa oli jopa 140 venekuntaa, kun nyt lukumäärä on pudonnut puoleen ja kolmipäiväiset kisat supistettu kahteen. Nyt ihmiset satsaavat retkipurjehdukseen, ja eskaaderit vetävät todella paljon veneitä. Ilmiö ei ole oululainen, vaan koko maata kattava ", Silander tietää.
Muuttuneen kilpailukulttuurin myötä Oulussa ei enää järjestetä heinäkuussa kilpailuja, koska tämä kuukausi on pyhitetty perheille.
125-vuotiaan seuran kokoelmiin mahtuu valtava määrä pokaaleja, historian lehdille sivu jos toinenkin ja merikarhujen muistoihin tarina poikineen.
"Meidän on elettävä perinteessä ja pidettävä sitä yllä, huolehdittava lipunnostosta ja taltioitava vanhaa", Silander painottaa.
Mutta tulevaisuuttakaan ei voi unohtaa.
"Meidän on pysyttävä ajan hengessä ja muututtava tarvittaessa sen mukana - perinteitä kunnioittaen", Silander mainitsee ja Kujala nyökyttelee hyväksyvästi.
Oulun Purjehdusseura juhlii lauantaina 19.8. 125-vuotista taivaltaan 18.30 Johteenpookissa. Tervehdykset ja onnittelut kello 12-14.