Maameren tarinat saapuu elokuvateattereihin perjantaina 28.9.
Omena ei ole pudonnut kauas puusta japanilaisella ohjaajalla Goro Miyazakilla. Ensimmäistä ohjaustyötään Maameren tarinoita Suomeen esittelemään saapunut Miyazaki on maailmankuulun animaatio-ohjaajan, Studio Ghiblin perustajiin kuuluvan Hayao Miyazakin poika.
Ammatinvalinta ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys.
"Kiinnostukseni animaatiota kohtaan heräsi juuri isän mallin kautta, mutta ensin valitsin toisen tien koska en kokenut olevani yhtä lahjakas kuin isä", Miyazaki selittää.
Aluksi hän työskentelikin maisemasuunnittelun saralla, kunnes Ghiblin tuottaja Toshio Suzuki pestasi hänet Ghibli-museon palvelukseen. Siitä oli enää askel oman animaation tekemiseen, jälleen Suzukin aloitteesta.
Nuoret
esiin
"Suzuki kannusti nuorta polvea astumaan remmiin. Onhan studion kärkiohjaajien yhteisikä jo reippaasti yli sata vuotta", Miyazaki vitsailee viitaten isäänsä ja ohjaaja Isao Takahataan.
Sitten hän toteaa perinteen velvoitteista: "Halusin auttaa elokuvanteossa. Jos uusi sukupolvi ei astu esiin, animaatiothan loppuvat!"
Maameren tarinoiden tekoprosessi ei ollut ohjaajalle henkilökohtaisesti helppo, sillä isän mielestä poika ei ollut vielä valmis elokuvan ohjaksiin. Hetkellinen välirikko on kuitenkin ilmeisesti jo korjaantunut.
Ainakin Goro Miyazaki nimeää isänsä ja Takahatan suurimmiksi vaikutteikseen.
"Jos tyyleissämme on eroja, ne eivät ole niinkään harkittuja vaan sukupolvien välisiä eroja. Sota-ajan sukupolvi on hyvin ihanteellista. Oman sukupolveni on vaikeaa olla yhtä
idealistinen."
Elämän
tarkoituksesta
Tähän liittyen Goro Miyazaki nimeää Maameren tarinoiden keskeiseksi teemaksi päämäärän kadottamisen ongelman.
"Päämäärän kadotessa sekä elämä että kuolema muuttuvat epätodellisiksi. Tämä on yleinen ongelma etenkin japanilaisen nuorison keskuudessa."
Miyazakin mielestä nykypäivän Japani muistuttaa 1960-luvun lopun Yhdysvaltoja, jossa Ursula K. LeGuin kirjoitti ensimmäisen Maameri-kirjansa.
Miyazaki ei osaa sanoa, miten esimerkiksi eurooppalaiset ottavat elokuvan vastaan.
"Tunnen jotenkin japanilaisen nuorison, mutta minun on hyvin vaikea kuvitella, miten ulkomaalainen yleisö ottaa elokuvan vastaan."
Elokuvassa oleva valon ja pimeyden tematiikka on peräisin Maameri-sarjan kolmannesta romaanista, johon filmi vahvimmin pohjautuu.
Prosessin edetessä Miyazaki otti kuitenkin mukaan yhä enemmän vaikutteita myöhemmistä tarinoista, joissa korostetaan konkreettisia, käytännöllisiä asioita.
"Tarkoitus löytyy arjesta."
Tyylittelyn
voimaa
Miyazaki sanoo olevansa kiitollinen siitä, että on saanut ohjata ainakin yhden teoksen.
"Se on jo itsessään niin paljon, etten kokenut paineita onnistua, vaan saatoin käyttää mahdollisuuteni täysillä."
Tyylillisesti Miyazaki ei halunnut pyrkiä fotorealismiin, ja niinpä esimerkiksi monet taustat on tehty eurooppalaisia öljyvärimaalauksia jäljitellen.
"Piirtäjän on jopa helpompi tehdä valokuvantarkkaa jälkeä kuin maalauksellisuutta. Halusin haasteita juuri tyylittelyn kautta."
Tietokoneanimaatio on länsimaissa lähestulkoon syrjäyttänyt perinteisen piirtämisen. Mitenkäs Ghiblissä?
"Isäni on juuri aloittanut uuden teoksen perinteisellä animaatiolla, ja siitä näkemäni pätkät ovat hyvää jälkeä. Ilman tietokonegrafiikkaa pärjää mainiosti, ja luulenpa että Ghibli jatkaa vielä hyväksi koetulla käsityölinjallaan."