Vanhasta kansakoulusta tulee Haukiputaalla upeaa katseltavaa, kun remontti ensi keväänä valmistuu. Kulttuurihistoriallisesti arvokas 1875 rakennettu talo korjataan alkuperäishengen mukaisesti ja otetaan seurakunnan nuoriso- ja lapsityön käyttöön. "Tästä tulee tosi hieno käyttörakennus", kehuu kunnostuksen suunnittelija ja toteuttaja arkkitehti Ilpo Väisänen.
Väisäsen harmiksi rakennuksen restaurointi ei vain enää onnistu. Huoneiden vanhat komeat tapettikerrokset revittiin 1970-luvun remontissa irti piinallisen tarkasti. "Se oli ajalle tyypillinen levyremppa. Levyt on nyt jouduttu ottamaan pois. Pyrimme säilyttämään vanhan tunnelman", Väisänen kertoo.
Irrotettujen levyjen alta paljastuu, kuinka seinät on alkujaan peitetty. Sanomalehdistä erottuvat edelleen 1870-luvun lopun päiväykset.
Valtava neuvonnan tarve
Haukiputaan kansakoulun korjaus on yksi esimerkki perinteitä kunnioittavan korjausrakentamisen suuresta suosiosta. Neuvonnan tarve on poikinut EU-projektinkin. Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskus (PORA) jatkuu hankkeena vielä elokuun 2004 loppuun.
"Hanke lähti akuutisti Pohjois-Pohjanmaan museon tarpeesta. Rakennustutkijat alkoivat työllistyä liikaa korjausneuvonnasta", kertoo PORA:n projektipäällikkö Raimo Tikka.
PORA:n toivotaan jäävän pysyväksi EU-hankkeen päätyttyäkin. Tarpeesta se ei ainakaan ole kiinni. Työntekijät ovat jo nyt ylityöllistettyjä. Etenkin nuoret parit ja perheet ovat innostuneet kestävän kehityksen arvoja kunnioittavasta korjausrakentamisesta, jossa pyritään mahdollisimman lähelle alkuperäistä.
"Vanhoja taloja ostetaan sekä asuin- että vapaa-ajanrakennuksiksi mummonmökeistä isoihin kouluihin ja kartanoihin", PORA:n kouluttaja ja korjaus- ja miljöörakentamisen artenomi Päivi Pussinen luettelee.
Haukiputaan kansakoulu sopi kuin nyrkki silmään myös PORA:n järjestämän korjausrakentamisen kurssin kohteeksi. Perjantaina perehdyttiin maalarimestari Kalevi Järvisen johdolla pinkopahvituksen saloihin. Lauantaina Päivi Pussinen opasti kurssilaisia sablonamaalauksessa.
Reilun kymmenen kurssilaisen joukossa oli PORA:n väkeä, korjausrakentamisen ammattilaisia sekä yksityisiä ihmisiä, jotka kaipasivat oppia omien vanhojen rakennustensa kunnostukseen.
Matti Kuorilehto aikoo ryhtyä remontoimaan Siikajoella omistamiaan vanhoja rakennuksia.
"Ei se tietenkään helppoa ole ennen kuin harjoittelee, mutta kyllä se voisi onnistuakin", Kuorilehto arveli perjantaina pinkopahvin naulaamisen lomassa.
Maallikon silmiin pinkopahvin kanssa pelautuminen vaikutti hieman kinkkiseltä, muttei lainkaan mahdottomalta. Kurssin vetäjä Kalevi Järvinen vakuuttaa, että parin päivän opettelun jälkeen taidon hallitsee niin hyvin, että pärjää omin päin.
Omat kommervenkkinsä touhuun kuitenkin näyttää liittyvän. Pinkopahvin kastelukin vaati oikeanlaisen harjan. Nylon ei maalarimestari Järviselle kelpaa. "Nylonia on huoli ollenkaan käteeni. Ihme, että semmoisia tehdään. Ketkä niitä käyttää", ihmetteli Järvinen kurssilaisille.
Merja Tenhunen oppi nopeasti kastelun niksit. Harjaa ei saa kastella liikaa. Ensiksi vettä räiskytetään pystyasennossa kauemmaksi ja harjan kulma muuttuu sitä mukaa, kun vesi vähenee.
"Halusin verestää vanhoja taitoja ja tykkään tästä hirveästi", Kiimingissä kyläasiamiehenä toimiva Tenhunen perustelee.
Käsillä tekeminen ja perinteen kunnioitus ovat korjaus- ja miljöörakentamisen artenomin ja restaurointikisällin arvostuksissa korkeassa kurssissa.