Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Pe­rin­tä­toi­mis­toil­la lain antama lupa ryöstää

Nykyinen malli, jossa perintätoimistoilla on lupa ryöstää kansalaisia ja yrityksiä, malli, jolla yritys, kunta tai muu toimija voi ”myydä” perittävän jollekin kolmannelle osapuolelle, on kansalaisen ja yrittäjien kannalta kestämätön.

Nykyinen malli, jossa perintätoimistoilla on lupa ryöstää kansalaisia ja yrityksiä, malli, jolla yritys, kunta tai muu toimija voi ”myydä” perittävän jollekin kolmannelle osapuolelle, on kansalaisen ja yrittäjien kannalta kestämätön.

Sain käteeni malliesimerkin perintätoimistojen röyhkeydestä. Laskut on maksettu, mutta perintätoimisto lain suomalla oikeudella ryöstää. Laskun määrä on 193,24 euroa, josta todellisten velkojen summa kunnalle ja kuntasektorin yhtiölle on 0,00 euroa ja myöhässä maksettujen laskujen korko on 5,04 euroa.

Perintätoimisto karhuaa omia kuluja jatkotoimenpiteistä 44,00 euroa, heidän lähettämästä aikaisemmasta karhukirjeestä 51,00 euroa, kunnan ja kuntasektorin yhtiön myöhässä maksettujen laskujen (mutta maksettujen) perintätoimiston omia perintäkuluja 87,00 euroa ja näille korkoa 6,20 euroa, eli yhteensä 193,24 euroa.

Huomio! Pääoma eli laskut on maksettu ja todellinen korko 0,56 + 3,11 + 1,37 = 5,04 euroa, mutta perintätoimiston keinoilla laskusta on saatu 38,34 -kertainen totuuteen perustuvaan viivästyskorkoon nähden! Tämä on puhdasta ryöstöä.

Laskut on maksettu, kunta ja kunnallinen yhtiö eivät ole lähettäneet laskua viivästyskoroista, jotka olisi heille maksettu, jos olisivat laskun lähettäneet.

Tilanne on yksityisen taloudellisesti ahtaalla olevan kansalaisen kannalta hankala ja tämä ”laillinen ryöstäminen” vielä vie huonompaan suuntaan taloudellista tilannetta. Valitettavasti yrittäjän asema on tässä asiassa vielä huonompi.

Jos näitä aivan ylimääräisiä perintätoimistojen kuluja ei maksa, perintätoimisto vie asian käräjille ja ulosottoon, ihan laillisesti. Näin kansalainen on naulattu luottotietonsa menettäneeksi ja tilanne pahenee.

Kaiken kukkuraksi laki suo mahdollisuuden perintätoimistojen kasvattaa pottiaan rauhassa lähettelemällä kirjeitä, joihin se laittaa reilut kulut ja korot, aikaa on vuosikymmeniä. Kahden vuosikymmenen aikana tämä esimerkkitapaus kasvaa vielä moninkertaiseksi.

Perintätoimistolle laitettiin sähköpostia, jossa huomautettiin, että todellisille velkojille on laskut maksettu ja koska perintätoimistolta ei ole tilattu mitään, ei heille myöskään makseta mitään.

Perintätoimisto vastasi: Perintäkulut voidaan vaatia maksettavaksi, kun perintätoimenpiteisiin on ryhdytty ennen maksun saapumista velkojalle tai asiamiehelle (Kuluttaja-asiamiehen ohjeet hyvästä perintätavasta 2005). Näin ollen kuluvaatimus on aiheellinen, ja odotamme suoritustasi loppusaatavalle eräpäivään mennessä.

"Jos näitä aivan ylimääräisiä perintätoimistojen kuluja ei maksa, perintätoimisto vie asian käräjille ja ulosottoon, ihan laillisesti."

Vastauksesta ymmärtää, että kuluttaja-asiamiehen opastuksella ja lain suomalla oikeudella perintätoimistot saavat kasvattaa ryöstösaalistaan niin isoksi kuin haluavat. Lisäksi pitää huomioida se, että monikohan näistä perintätoimistoista on suomalaisessa omistuksessa!

Esitän, että viivästyskoron pitää pitää sisällään perintäkulut ja että jos perintä myydään jollekin ulkopuoliselle toimijalle, velkojan pitää maksaa kulut. Tällä systeemillä pelastetaan suuri joukko suomalaisia yksityisiä henkilöitä ja yrityksiä.

Kari Tiirola

Muhos

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.