Hyvää perintätapaa ja perintäkulujen kehitystä seuraavan oikeusministeriön mukaan yleiset kohtuullisuussäännökset eivät ole riittävästi hillinneet velallisilta perittäviä kuluja, joten perintämaksut pitäisi määritellä asetuksella. Ministeriön tekemän lainmuutosesityksen mukaan taulukkomaksuilla määriteltäisiin tavanomaisten perintätoimien enimmäiskulut.
Ministeriö tukeutuu lakiesityksessään kuluttaja-asiamiehen tekemiin selvityksiin.
"Olemme valvoneet perintäkuluja siten, että olemme tehneet kaksi selvitystä maksuista vuosina 2000 ja 2001. Selvitykset osoittivat sen, että perintäkulut ovat aika kohtuuttomat ja kaavamaiset", sanoo lakimies Gunveig Planting-Visa Kuluttajavirastosta.
Taulukkomaksuja vastustavan Suomen perimistoimistojen liiton puheenjohtaja Timo Mäki kyseenalaistaa Kuluttajaviraston perintämaksuselvitykset eikä hänen mukaansa selvityksistä ole ainakaan uuden lakimuutoksen pohjaksi.
"Sekä me että elinkeinoelämän muut järjestöt ovat sitä mieltä, etteivät ne ole sillä tavalla tehtyjä tutkimuksia, joita voitaisiin käyttää johtopäätösten tekoon. Niissä ei ole kerrottu jakaumaa, eli moniko perii minimikuluja ja moniko suurimpia kuluja. Mutta mediaani osoittaa sen, että kulut ovat ihan kohtuullisia ja nimenomaan riippuvat saatavan suuruudesta niin kuin laissa edellytetään. Sille ei vain ole pantu painoa", Mäki kummastelee.
Kulut suhteutettava
saatavan suuruuteen
Planting-Visan mukaan kuluttajaviraston selvitykset osoittivat, että skaala perintäkuluissa on hyvin laaja eikä velallisella ole mahdollisuutta vaikuttaa niihin.
"Velallinen pystyy nykyään kilpailuttamaan esimerkiksi sähkön toimittajan ja sillä tavalla miettimään omaa taloudellista rasitettaan. Perintätoimiston asiakkaana ollessaan siihen ei ole mitään mahdollisuutta, vaan velkoja päättää maksusta. Velallinen ei voi tehdä mitään muuta kuin alistua ja maksaa. Maksun voi tietysti riitauttaa kuluttajavalituslautakuntaan tai käräjäoikeuteen, mutta aika harvassa tapauksessa kuluja on kohtullistettu", Planting-Visa muistuttaa.
Mäen mukaan kohtuuttomuuksien takana voi olla yksittäisiä, liittoon kuulumattomia pikkutoimistoja.
"Olemme ensisijaisesti sitä mieltä, ettei sääntelyä tarvita. Jos sääntelyyn mennään, niin taulukot pitää säätää vain ammattitoimistoille. Olemme myös sitä mieltä, että perimistoimistojen maksuvaatimukseen voidaan kuluttajaperinnässä tällöin tehdä joku taulukko, joka olisi hyvin vakiintuneen nykykäytännön mukainen", Mäki korostaa.
Velalliselta vain
kolmannes tuloista
Noin 600 työntekijää ja runsasta 95 prosenttia perintäalan liikevaihdosta edustavan Perimistoimistojen liiton kahdeksan jäsenyritystä keräsivät vuonna 2002 liikevaihtoa noin 54 miljoonaa
"Työntekijöiden määrä on suurinpiirtein sama kuin ulosottolaitoksessa on avustavia ulosottomiehiä eli pikkuisen alle 600 henkilöä. Liikevaihdon määrä on puolestaan suurin piirtein sama kuin ulosotto kerää velallisilta taulukkomaksuja vuodessa", Mäki muistuttaa.
Viime vuosina kuntien ulkoistamaa perintää itselleen saaneet yritykset eivät ole kunnista saaneet niinkään hurjasti liikevaihtoa, mutta volyymit ovat kasvaneet. Mäki myös muistuttaa, että lain turvaama yksittäinen velallinen on vain yksi perinnän kohde.
"Velallisten osuus tulokertymästä on ehkä vain kolmannes, vaikka lain mukaan velallisen pitää maksaa perinnän kulut. Joudumme nykyään velottamaan velkojilta aika paljon kuluja. Lisäksi meillä aika paljon yritysperintää, josta uudistusehdotuksessa ei ole puhetta", Suomen perimistoimistojen liiton puheenjohtaja Timo Mäki sanoo.