Atte Aution katse kiertää Sohjanan talon pirtin tummuneita hirsiseiniä. Monien mutkien kautta asevelitalo siirrettiin Kempeleen kotiseutumuseon pihapiiriin vuonna 1989.
"Talo osoittaa omalta osalta sitä, mikä oli veljien henki rintamalla ", itse Sörkän pataljoonan joukkueessa palvellut Autio kommentoi.
Kempeleessä juhlittiin lauantaina keskikesän kulttuuria. Sotaveteraanipiirin varapuheenjohtaja Atte Autio esitteli kempeleläisten sotaveteraanien ylpeyden aihetta Sohjanan taloa ja sen vaiheita ja esineistöä.
Valistusupseerin toimistosta vuonna 1941 lähetetyssä kirjeessä annettiin lupa rakentaa rintamalla taloja aseveljien perheille.
Autio kertoo, että Karjalassa Kiestingin ja Sohjanan välimaastossa asemasodan aikana vuonna 1942 hakattiin yhteistuumin asevelitalo kempeleläiselle Heikki Hentilälle, jolle rakastamansa Maijan kanssa oli siunaantunut kymmenen lasta.
Lahjan saamisen ehtona oli kuitenkin, että talon saattoi saada vain aviosäädyssä oleva aseveli. Niinpä Hentilä, jolla oli vaatimaton yhden huoneen vuokramökki, meni naimisiin Maijansa kanssa.
Hirret tuotiin kuorma-autolla Kempeleeseen talon rakentamista varten. Kempeleläiset kaasukomppanian sotilaat ja talon hirret työstäneet Väinö Hiltunen, Antti Raappana, Kauno Etelä, Matti Annola ja Lauri Holma saivat siitä hyvästä kymmenen vuorokauden loman. Talo nousi kahden hehtaarin lahjatontille ja sai kiestinkiläisperänsä mukaisen nimen Sohjana.
"Talonpystytysloma oli miehille tärkeä. Pääsivät nukkumaan oman vaimon viereen kotia. Ei ole taloa tehneistä kempeleläisistä enää ketään elossa", Autio kertoo ja lisää, että kaikkiaan Kempeleessä on elossa 11 sotiemme veteraania.
Heikki ja Maija Hentilän kuoltua ja lasten muutettua Ruotsiin, talo oli toistakymmentä vuotta asumattomana Kempeleen Shellin takana radan lähettyvillä.
Viimeinen omistaja ja talon asuttaja Paavo Annola lahjoitti talon kunnalle.
Kempeleläisten rintamaveteraanien toimesta rakennus siirrettiin museoalueelle vuonna 1989 monien mutkien jälkeen. Kalevassa ja paikallislehdissä seurattiin mielenkiinnolla Sohjanan talon kohtaloa.
Talosta tehtiin veteraaniperinteen ja pula-ajan esineistön talletuspaikka.
"Itse en ollut Kiestingissä enkä taloa tekemässä, mutta olin mukana talkooporukassa, kun talo purettiin ja siirrettiin kotiseutumuseon pihapiiriin. Se oli minun kiitollisuuden osoitukseni siitä, että säilyin ehjin nahoin sodasta", Autio sanoo.
Asevelitaloja on pystytetty ympäri Suomea liki tuhat.
"Tiettävästi Sohjanan talo on ainoa museoitu asevelitalo Suomessa. Kiitos veteraanien", museonhoitaja Johanna Raivio osoittaa sanansa kaikille Kempeleen rintamamiehille.
Autio hypistelee pirtin naulakossa roikkuvaa sota-ajan valkoista alusasua. Paidan rintapieleen on painettu kirjaimet SA.
"Paidan saumat olivat mustanaan täistä. Nuo laumaeläimet pitivät miehiä öisin hereillä. Eikä ihme. Saattoi mennä toista kuukautta samoissa vetimissä taivasalla", Atte Autio muistelee palveluaikaansa.
Kotiseutumuseo on Kempeleen keskustassa. Raivio kertoo, että paikka on hyvin löydetty. Viime kesänä kotiseutumuseossa vieraili lähes 2 000 vierasta.
Kempeleen kotiseutumuseo esittelee pohjois-pohjalaista pihapiiriä rakennuksineen. Kotiseutumuseo on avoinna elokuun loppuun tiistaista sunnuntaihin kello 12-18. Museoalueelle on vapaa pääsy