Sademetsän noitatohtori on noussut arvoon arvaamattomaan nykyaikaisessa lääketutkimuksessa. Alkuperäiskansojen käyttämät hoidot vievät tutkijat nopeasti ja tehokkaasti oikeiden lääkekasvien jäljille. Ero on huomattava, jos perimätiedon hyödyntämistä verrataan satunnaisesti poimitun kasvin tutkimiseen.
Perimätiedon käyttöä lääkeaineiden etsinnässä sanotaan etnofarmakologiaksi. Uusien lääkkeiden kehittäminen on äärimmäisen kallista ja hidasta, joten lääkealan kiinnostus tällaisiin apukeinoihin on helppo ymmärtää.
Alan klassinen tapaus on Madagaskarin katara, jota käytettiin saarella perinteisesti diabeteksen hoitoon. Katara tai punatalvio esiintyy luontaisesti ainoastaan Madagaskarilla, jossa se on melko harvinainen. Koristekasvina se on nykyisin melko yleinen.
1950-luvulla tieto kasvista kantautui amerikkalaiselle lääketehdas Lillylle. Tutkimukset diabeteslääkkeen etsimiseksi eivät johtaneet tuloksiin, mutta kasvista löytyi useita muita lääkeaineita, kuten vinblastiini ja vinkristiini. Ne ovat solusalpaajia, joita voidaan käyttää esimerkiksi leukemian ja imusolmukesyövän hoitoihin.
Lääkelöytö on auttanut tuhansia syöpäpotilaita, mutta Madagaskarille lääkkeen patentoinnista ei ole ollut taloudellista hyötyä, vaikka punatalviosta kehitettyjen lääkkeiden arvellaan tuottavan vuosittain kymmeniä miljoonia euroja.
Tällaista perinnetiedon väärinkäyttöä sanotaan biopiratismiksi. Tilanne on sikäli nurinkurinen, että alkuperämaa voi menettää oikeuden omaan luonnonvaraansa, jos lääkeyritys onnistuu sen patentoimaan.
Patentteja ja oikeuksia koskeva kansainvälinen lainsäädäntö on kirjava. Hyötyjen lipumista ulkomaille on yritetty ehkäistä esimerkiksi Brasiliassa solmitulla Rion sopimuksella.
Luonnon lääkeaineita käytettiin tuhansia vuosia ennen synteettisten eli kemiallisesti tuotettujen lääkkeiden esiinmarssia. Niillä on yhä sijansa nykyaikaisessa lääketeollisuudessa. Noin neljäsosa apteekeissa myytävistä lääkkeistä sisältää jotain luonnosta saatavaa ainetta. Siten suuri osa suomalaisistakin on käyttänyt näitä lääkkeitä.
Vanha konsti tepsii esimerkiksi ulostuslääkkeissä, jotka ovat käytännössä puhtaita luonnontuotteita.
Varsinaisten lääkkeiden lisäksi tarjolla on laaja valikoima luonnontuotekaupan tavaroita, jotka ovat melkoisen suosittuja. Osa niistä on tieteellisesti tutkittuja, osa ei. Maailmanlaajuisesti huomattava osa väestöstä elää yhä pelkkien luonnonlääkkeiden varassa. Näin erityisesti kehitysmaissa.
Uusia lääkekasveja etsitään jatkuvasti luonnosta, ja niistä uutettuja aineita tutkitaan innokkaasti. Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnan kasvikemian ja farmasian tohtori Yvonne Holm ei osaa sanoa, onko alalla nyt menossa buumi vai ei. Hän on itse kiertänyt alan kongresseissa parikymmentä vuotta.
"Tätä minulta aina kysytään, mutta nämä asiat riippuvat kysynnästä ja markkinavoimista", sanoo Holm.
Luonnonlääkkeiden kysyntä heijastelee muutenkin maailmanmenoa ja muotiasioita. "Tällä hetkellä kysytään rauhoittavia, stressiä lieventäviä aineita ja sitten antioksidantteja. Ja antioksidantteja on lähes kasvissa kuin kasvissa", sanoo Holm.
Maailman kasvilajeista on tutkittu vasta pieni osa, joten työtä riittää vielä pitkään. Ilmastomuutoksen aiheuttama biodiversiteetin köyhtyminen uhkaa siten myös uusien lääkkeiden kehittelyä. Kasvilajeja voi kadota sukupuuttoon, ennen kuin niiden ominaisuuksia ehditään tutkia.
Biodiversiteetti on rikkainta trooppisilla alueilla, mutta tutkijoita kiinnostavat myös syvän meren elämä ja arktiset alueet.
Myös Suomessa on paljon lääkekäyttöön kelpaavia kasveja. Sellainen on esimerkiksi kihokki, jota käytetään yskänlääkkeen valmistuksessa. Pyöreälehtikihokkia kerätään kesäisin soilta kauppatavaraksi. Sen lisäksi meillä tutkitaan esimerkiksi pihkan ja koivun kaarnan lääkeominaisuuksia.
Suomessa myös kasvatetaan pieniä määriä lääkekasveja, kuten punahattua. Yleensä viljeltävät kasvit ovat peräisin joko meiltä tai samalta ilmastovyöhykkeeltä.