Pe­ri­kan­kaas­sa asuva Raimo Jokela: Kyl­vö­työt val­mis­tui­vat lauan­tai­na, nyt tul­va­ve­si vei sie­me­net ja urasi pellot

Raimo Jokela muistaa kesän 1974, jolloin pellot olivat niin märät, että heinää seivästettiin saappaat jalassa. Tämän viikonlopun kaltaista kesätulvaa hän ei muista nähneensä.

Kuva: Henna Haapakoski

Ou­lai­sis­sa, Pe­ri­kan­kaas­sa asu­va Rai­mo Jo­ke­la on pääs­syt tul­vis­ta huo­li­mat­ta kul­ke­maan. Lau­an­tain ja sun­nun­tain vä­li­se­nä tiel­le ja pel­loil­le ke­rään­ty­nyt vesi ei ol­lut sun­nun­tai­na il­ta­päi­vään men­nes­sä ai­heut­ta­nut vie­lä mi­tään va­hin­ko­ja, mie­li­har­mia lu­kuu­not­ta­mat­ta.

– Lau­an­tai­na sain teh­tyä vii­mei­set kyl­vöt. Isot urat vesi oli pel­loil­le syö­nyt ja sie­me­net vie­nyt. Saa­pa näh­dä, mitä siel­tä pel­lol­ta nou­see, Jo­ke­la poh­tii.

Ojat ovat hä­nen mu­kaan­sa ai­van täyn­nä vet­tä, ei­vät­kä vedä yh­tään.

– On­nek­si pe­räl­lä ei ole kar­jaa mis­sään ta­los­sa, hän et­sii asi­as­ta va­loi­sia puo­lia.

Jo­ke­lan tie­to­jen mu­kaan Pe­ri­kan­kaas­sa on lau­an­tai-il­lan sa­de­mää­räk­si mi­tat­tu 100 mil­li­met­riä.

Sun­nun­tain aa­mu­kirk­koon Jo­ke­lat pää­si­vät ko­to­aan Hie­ta­lan­pe­rän­tien kaut­ta Hon­ka­ran­nal­le. Myös pa­luu­mat­ka on­nis­tui sen kaut­ta, kun­nes pe­las­tus­vi­ra­no­mai­set myö­hem­min päi­väl­lä sul­ki­vat kul­ku­väy­län. Päi­vem­mäl­lä Jo­ke­lal­ta pää­si pie­nem­piä tei­tä pit­kin so­vit­tuun kon­sert­ti­ti­lai­suu­teen, joka pi­det­tään Al­pu­as­sa.

– Me­nin Kä­py­län van­han kou­lun ohi ja siel­tä Kau­ra­pe­rän kaut­ta ajoin Al­pu­aan. Siel­lä oli tiel­lä vet­tä 20-30 met­rin mat­kal­la, mut­ta pää­sin sii­tä pa­ket­ti­au­tol­la me­ne­mään. En­nen Piip­san­jo­en koh­taa vet­tä oli pal­jon, Jo­ke­la ker­too il­ta­päi­väl­lä.

Sa­de­mää­rät, jot­ka Mat­ka­ni­van ja Pe­ri­kan­kaan alu­eel­le osui­vat, ovat Jo­ke­lan­kin muis­ti­ku­vien mu­kaan har­vi­nai­sia.

– Raju sade al­koi lau­an­tai­na il­ta­päi­väl­lä noin vii­den mais­sa. Uk­ko­nen oli pääl­lä ja sa­toi kol­men tun­nin ajan, kun kat­soin kel­loa var­tin yli kah­dek­san, niin yhä vain jy­ti­si, hän tuu­maa.

Jo­ke­la ku­vaa uk­ko­sen ään­tä ku­mi­nak­si.

– Al­pu­as­sa as­ti oli kuun­nel­tu, kun uk­ko­nen ku­mi­si täl­lä alu­eel­la, hän ker­too.

Vii­kon­lo­pun ke­sä­tul­va­ko­ke­mus­ta Rai­mo Jo­ke­la pi­tää erit­täin har­vi­nai­se­na. Pe­ri­kan­kaan pel­to­ja vil­jel­lee­nä Jo­ke­lan muis­ti­ku­vat yl­tä­vät vuo­teen 1964 saak­ka.

– Ei täm­möis­tä ke­sä­tul­vaa kyl­lä ole ol­lut, hän ih­met­te­lee.

Mär­kiä ke­siä hän vil­je­li­jä­nä kui­ten­kin muis­taa.

– Ke­säl­lä 1974 sei­väs­tet­tiin hei­nää saap­paat ja­las­sa, hän sa­noo.

Toi­saal­ta Jo­ke­la sa­noo to­den­neen­sa sen­kin, et­tä jon­kin­lai­nen tul­va pi­tää joka vuo­si ol­la.

– Nyt ei ol­lut ke­vät­tul­vaa, niin tuli sit­ten ke­sä­tul­va. Jos­kus­han sen ve­den pi­tää sa­taa, hän sum­maa.