Oulun kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Vaili Jämsä-Uusitalo esitti perussuomalaisten puoluekokouksessa tavoitteeksi saada julkiseen hallintoon puolueen omia virkamiehiä.
Ehdotus tulee oudolta taholta, sillä perussuomalaiset jos ketkä ovat vastustaneet vanhojen puolueiden tapaa jakaa tärkeimpiä virkamiespaikkoja keskenään. Jos puolue luopuu periaatteestaan vastustaa poliittisia nimityksiä, se hylkää yhden kansalaisia kosiskelevan politiikkansa keskeisimmistä pilareista.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini vastasikin Jämsä-Uusitalolle puolueen lähtevän yhä siitä, että pätevimmät henkilöt valitaan virkoihin. Muuta hän ei voinut tehdäkään, niin voimakasta vastustusta poliittiset nimitykset saavat aikaan jäsenkentässä. Niihin suhtaudutaan koko ajan tuomitsevammin myös muissa puolueissa.
Valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari sanoo Kalevassa julkaistussa haastattelussa (10.8.) vaativan poikkeuksellista moraalista selkärankaisuutta perussuomalaisilta olla tekemättä poliittisia virkanimityksiä, joihin kaikki vanhat puolueet ovat tarttuneet tilaisuuden tullen. Onhan virkamiehillä suuri vastuu siitä, miten asiat koneistossa etenevät.
Jo perussuomalaisten edeltäjä Suomen maaseudun puolue SMP vastusti aikoinaan kiivaasti poliittisia nimityksiä ja puoluetukiaisia. Mutta kun valta kasvoi, nimitykset ja tukiaiset alkoivat maistua SMP:llekin.
Suomessa on ollut maan tapa jakaa keskeisiä virkapaikkoja niin valtion kuin kuntienkin hallinnossa poliittisin perustein. Näin on tehty siitä huolimatta, että tällainen jako sotii perustuslain takaamaa kansalaisten yhdenmukaisuuden henkeä vastaan. Tällöinhän poliittinen kanta menee pätevyyden ja muun sopivuuden edelle.
Suuri enemmistö ei kuulu poliittisiin puolueisiin, joten jäsenkirjaperusteinen virkamiesvalinta suosii vain pientä vähemmistöä, muutamaa prosenttia kansalaisista.
Sitä paitsi virkapaikkojen poliittinen jako vääristää ja paisuttaa hallintoa. Pätevimmät henkilöt eivät välttämättä edes pyri tehtäviin, joihin valitaan jäsenkirjan värin perusteella. Virkapaketit paisuvat turhaan sen vuoksi, että puolueiden pitää saada omat edustajansa hallintoon kannatuksensa mukaisessa suhteessa.
Suomea on pidetty yhtenä maailman vähiten korruptoituneena maana. Poliittiset virkanimitykset tahraavat tätä mainetta. Ne ovat puhdasta korruptiota, jossa korkean aseman voi saavuttaa muuten kuin asiaperusteilla ja ansioillaan.
Yhä useammassa puolueessa tunnetaan vastenmielisyyttä poliittisia nimityksiä kohtaan ja kannatetaan niiden lopettamista. Pari perussuomalaista kansanedustajaa esitti eduskunta-aloitteessaan jopa tällaisten virkanimitysten kriminalisointia.
Vanha meno näyttää kuitenkin jatkuvan vuodesta toiseen riippumatta siitä, kuka tai mitkä ryhmät ovat kiinni vallankahvassa. Kun valtaa tulee riittävästi, tilaisuus näyttää tekevän ”varkaan”.