Perhokalastus on melkein elämää suurempi asia oululaiselle Mikko Haloselle. Laji ei ole pelkkää kalastusta.
Harrastuksen myötä saa olla luonnossa, sitä saa ja pitää pohdiskella pintaa syvemmältä. Ympärivuotiseksi muodostunut asia pakottaa opiskelemaan hyönteislajeja ja niiden elämää sekä kalojen käyttäytymistä. Myös valokuvaus on perhokalastuksen liitännäinen. Kuvaan tallentuu tietoa hyönteisen ruumiinrakenteesta, muodoista ja väreistä talvisia perhonsidontaistuntoja ajatellen, listaa Halonen harrastuksensa ominaisuuksia.
Halonen aloitti harrastuksen perhonsidonnalla, nyt omin käsin on syntynyt myös käyttövapoja.
Halosen vihkiytyminen jalon onginnan saloihin paljastuu viimeistään hänen "työhuoneessaan" Oulun Iinatissa sijaitsevassa paritalossa. Lähes huoneenkorkuinen laatikosto sisältää pelkästään sidontamateriaaleja, seinälle on ripustettu vapa joelle lähtöön valmiina, työpöydällä on sidontapenkki, lukuisat rasiat täynnä toinen toistaan houkuttelevampia perhoja ja hylly täynnä kirjallisuutta.
Ovat ne kaloille kelvanneetkin. Ensimmäinen omalla sidoksella narrattu 30-senttinen harjus muistuu elävästi mieleen edelleenkin. Kala nousi Iijoen yläosilta, josta Mikko Halonen itsekin on lähtöisin. 15-vuotias poika innostui lajista aikana, jolloin tietoa ja tarvikkeita oli niukasti saatavilla.
Nyt, lähes neljännesvuosisadan jälkeen tilanne on toinen ja Halonen jakaa omaakin tietämystään kiinnostuneille perhonsidontakursseilla sekä Oulun seudun perhokalastajien muussa kerhotoiminnassa. Tänään tulee julki myös miehen toinen kirja alalta: Harjuksen perhokalastus.
Halosen oma kiinnostus osuu ennen muuta harjukseen, mutta myös siika, lohi ja - yllätys yllätys - hauki ovat kalamiehen kohteita.
Kiinnostava ja erilainen perhokalastajan ympäristö on järvi. Niitä löytyy Oulun ympäristöstä useita ja niiden siiat saavat vähäisten jäiden lähdettyä kuononsa eteen Mikko Halosen sitomia streamereita ja nymfejä.