Suomen perhosmaailma on ollut mullistusten kourissa 1990-luvulta lähtien, kertoo Suomen valtakunnallisesta päiväperhosseurannasta vastaava johtaja Kimmo Saarinen Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutista.
"Hyönteiset käyttävät hyödykseen hyvin nopeasti sen, että olosuhteet ovat aiempaa paremmat. Virosta on tullut meille uusia lajeja, ja meidän omat lajimme ovat siirtyneet satoja kilometrejä pohjoisemmaksi."
Toisessa päässä tulee vastaan se, että Suomen karuimpien tuntureihin sopeutuneiden päiväperhoslajien voidaan odottaa häviävän lähivuosikymmeninä, kun tilaa peräytyä pohjoisemmaksi ei enää ole.
Saarinen kertoo, että esimerkiksi haapaperhonen on levinnyt Kaakkois-Suomen rajalliselta esiintymisalueeltaan Oulun ja Kuusamon korkeuksien lajiksi. Neitoperhosia on tavattu jo Inarissa.
Suomi on saanut Viron puolelta viime vuosina kuusi uutta perhoslajia. Pikkuhäiveperhonen ja kuusamaperhonen ovat suomalaistuneet jo, ja Saarisen mukaan on vain ajan kysymys, milloin Virossa kovasti runsastuneet tummakultasiipi ja purppurakultasiipi asettuvat lahden tälle puolen.
"Lumen vähyys voi kuitenkin olla haitaksi hyönteisten talvehtimiselle. Kun lunta on metri, toukat ja kotelot ja perhosenmunat kyllä selviävät vaikka kolmenkymmenen asteen pakkasesta. Jos lunta ei ole, jäätyminen uhkaa tuhota talvehtijat jo muutamassa pakkasasteessa", Saarinen kertoo.