Monikaan ei tule havainneeksi yöperhosten runsautta ja kauneutta. Nehän ovat liikkeellä öisin ja ovat enimmäkseen aika vaatimattomia ulkonäöltään. Mitro Luomajoki, 28, kuitenkin havaitsee.
Mitroa kiehtoo perhosissa eniten lajien runsaus. Hän kiinnostui hyönteisistä ja kovakuoriaisista noin viiden vanhana.
"Yöaktiivisia lajeja on Suomessa varmaan parituhatta. Päiväperhosia on paljon vähemmän, 100-150 lajia. Harvinaisilla yöperhosilla on keräilyarvoa. Niissäkin on näyttäviä, kookkaita ja värikkäitä yksilöitä", hän kertoo.
Menneenä kesänä hän sai kaksi idänritariyökköstä, jota ei ennen ole tavannut. Se on vaeltaja, joka tuli Suomeen suotuisten ilmavirtojen mukana.
Suomen perhostutkijain seuraan Mitro liittyi 12-vuotiaana. Seuran kautta hän alkoi hankkia levityslautoja ja perhosneuloja. Lähiseudun apteekit tulivat tutuiksi, kun hän tarvitsi erityistä eetteriä, jota käytetään perhosten tainnuttamiseen.
Nyt Mitro Luomajoen kokoelmissa on yli tuhat lajia erilaisia hyönteisiä, joista valtaosa on perhosia, mutta joukossa on myös koppakuoriaisia. Pakastimessa on lisäksi perhosia odottamassa sulatusta ja levitystä, joka on talvista puuhaa.
Paikallinen lajisto talteen
Tosiharrastajat pyrkivät saamaan kokoelmiinsa koko Suomen lajiston. Mitro sen sijaan on kerännyt paikallista lajistoa. "Silläkin tavalla tulee vastaan uusia lajeja", hän sanoo.
Kotikonnut Kärsämäen etelälaidalla Jänisojantien varrella ja Nuttuperällä ovat olleet hänen paratiisinsa, mutta hän on kerännyt perhosia myös ulkomailta.
Haavi oli mukana noin kymmeneen maahan suuntautuneella automatkalla.
Mitro Luomajoki on panostanut välineisiin. Aktiivipyynnin - haavin kanssa perhosten perässä juoksemisen - lisäksi hän pyytää perhosia syöttö- ja valorysillä. Ne ovat nyt talviteloilla odottamassa uutta kesää ja kevättä.
"Syöttörysässä syöttinesteen tuoksu vetää puoleensa hyönteisiä ja perhosia, mutta valitettavasti myös ampiaisia ja kärpäsiä", hän mainitsee.
Valorysissä hän käyttää elohopealamppuja, jotka tuottavat runsaasti ultraviolettivaloa, joka houkuttelee yöperhosia.
Lakanat ja 400-wattinen elohopealamppu toimivat pyyntivälineinä siten, että Mitro itse valvoo, mitä perhosia lakanalle laskeutuu ja kerää niitä siitä haavilla.
Ensi kesänä hän aikoo kokeilla feromonipyydyksiä. Niissä naaraan tuoksulla houkutellaan koiraita.
"Jokaisella lajilla on oma tuoksunsa", Mitro mainitsee. Hän on tilannut myös aggregaatin, jonka avulla voi laajentaa perhosten keräilyä metsään.
Perhosia munista
ja toukista
Keräilijä osaa myös kasvattaa perhosia.
"Riikinkukkokehrääjää en ole tavannut kertaakaan, mutta toukkia löytyi runsastikin. Ne ovat nyt talvehtimassa koteloituneina. Toivon mukaan saan perhosia tulevana kesänä."
Koteloita on nyt noin 150. "Yleensä muutamasta prosentista tulee ns. negatiivinen kasvatustulos, eli loispistiäinen tai kärpänen. Ne ovat minulle itsellenikin inhokkeja."
Perhostenkeruu on Mitro Luomajoelle liikunnallinen harrastus. Kilometrejä kertyy kesässä huomaamatta kymmeniä etenkin päiväperhosten perässä juostessa.
Syke nousee, eikä pelkästään juoksemisesta, vaan myös innosta, kun näkee vaikka vaatimattoman, mutta harvinaisen ähälukuisen perhosen.
Rakennusmiehenä työskentelevä sähköasentaja, rakennusmaalari ja puistopuutarhuri Mitro Luomajoki on hyvin laajasti kiinnostunut perhosista, mutta arvelee perhosten kuitenkin pysyvän harrastuksen asteella. "Luonto kiinnostaa ja vetää puoleensa", hän sanoo.