25-vuotias Oulun Seudun Perhokalastajat on innoissaan Hupisaarten purojen kunnostamisesta taimenen kutupaikaksi.
Uusi yhdistys syntyy, kun samanmielisiä kokoontuu yhteen eikä sopivaa taustayhteisöä ole löytynyt.
Näin syntyi Oulun Seudun Perhokalastajat 25 vuotta sitten.
– Oulussa oli parikin perhonsidontaa harrastavaa seuraa. Mutta toinen painottui lohiperhoihin ja toinen kalastukseen liian laveasti. Perhokalastusseuralle oli tarvetta, joten päätimme kutsua perustavan kokoukseen koolle, ensimmäinen puheenjohtaja Juha Näppä muistelee.
Siitä se lähti.
– Hommasimme kerhotilan. Eikä mennyt kauan, kun seuran jäsenten käyttöön saatiin vuokratuksi lampi. Erämessuille menimme heti, ja olemme olleetkin mukana joka kerta.
Nyt yhdistyksen puheenjohtajana on Jari Moilanen, ja jäseniä on noin 140.
– Vaihtuvuus on pientä: perustajajäsenistä (18) ovat mukana puolet. Tämä on elämän mittainen harrastus, Moilanen toteaa.
– Luontoharrastus, joka jatkuu sisätiloissa talven yli perhojen tekemisellä ja reissujen muistelemisella, Näppä täydentää.
Yhteiset kalareissut, kerhoillat keskiviikkoisin ja perhonsidontakurssit ovat arkista toimintaa.
– Kouluista kysellään perhonsidontakursseja, jos on aktiivisia opettajia. Kysyntää siis on. Naisten aktivoinnissa on vielä tekemistä tällä alueella.
Joskus väitetään, että perhonsitojat käyttävät uhanalaisten eläinten karvoja tai höyheniä.
– Yli sata vuotta vanhoissa resepteissä saattaa esiintyä uhanalaisia eläimiä. Mutta nykyään käytetään kansainvälisten sopimusten hyväksymiä raaka-aineita: tekokuituja ja korvikkeita, ja eläinmateriaalit saavat olla peräisin vain tarhatuista lajeista, rahastonhoitaja ja kilpakalastaja Janne Heikkinen sanoo.
Perhokalastajat jakautuvat kohdekalan mukaan: hauenpyytäjillä on suurimmat perhot. Seuraavaksi isoimmat ovat lohiperhoja. Taimenta, harjusta ja särkikaloja kalastavilla on pienemmät perhot.
– Kuka mitäkin kalastaa, siitä se riippuu. Eihän jäniksiäkään ammuta samalla kiväärillä kuin hirviä, Heikkinen vertaa.
Oulun seudulla riittää ottipaikkoja perhokalastajille.
– Lähin on Kuusisaari, josta pyydetään alakanavan lohia. Tunnin matkan sisällä ovat Iijoki, Tyrnäväjoki, Kiiminkijoki, Muhosjoki. Tilanne on siis varsin hyvä, Jari Moilanen toteaa.
Perhokalastuksen aloittaminen ei ole huikean kallista. Tarvitaan vapa, kela, heittosiima ja perhoja.
– Aloittelijan kannattaa hankki valmis setti, joita löytyy urheiluliikkeistä 150–200 euron hintaan. Tykötarpeet, kuten kahluuhousut, erävarusteet ja alan merkkituotteet ovat sitten erikseen. Kun harrastus etenee, rahaa saa kyllä uppoamaan kuten muihinkin harrastuksiin. Aktiivikalastaja hankkii laadukkaat varusteet, joista on iloa vuosiksi eteenpäin. Eniten rahaa taitaa kuitenkin mennä reissaamiseen, Heikkinen laskee.
Mikä on perhokalastajien unelmapaikka?
– Norjassa on erinomaisia jokia. Patagoniassa (Etelä-Amerikan eteläkärjessä) on maailman suurimmat meritaimenet, lohenkalastajat haluavat Islantiin, Pohjois-Amerikkaan tai Venäjälle. Riippuu niin kalastajasta ja kalalajista, jota pyytää.
Janne Heikkinen muistuttaa, että suomalaisessa kalastusmatkailussa olisi paljon petrattavaa.
– Meillä on hyviä kalavesiä, joita voisi markkinoida ja hoitaa nykyistä tehokkaammin. Kesällä olemme aktiivisesti mukana Oulun Hupisaarten purojen kunnostustalkoissa. Ihmisillä on onneksi halua olla tekemässä taimenelle luontaisia lisääntymispaikkoja.
Oulun Seudun Perhokalastajat
Perustettu 1993, jäseniä 140, heistä naisia kymmenkunta.
Toiminta jakautuu kilpailujaokseen, reissujaokseen, nuoriso- ja puronkunnostusjaokseen sekä koulutus- ja tiedotusjaokseen.
Järjestää perhonsidonnan opetusta ja - kursseja sekä esitelmä - ja keskustelutilaisuuksia perhokalastuksesta.
Lisää tietoa toiminnasta oulunseudunperhokalastajat.fi
