Perheyritysten arvostus on noussut Suomessa korkeammalle kuin vuosiin, arvioi SOL Palveluiden hallituksen puheenjohtaja Liisa Joronen. Arvostuksen nousun syytä ei näinä aikoina tarvitse juuri ihmetellä.
Niin liiketaloudellisin periaattein ja voittoa tavoitellen kuin perheyrityksetkin toimivat, ovat ne kuitenkin "kasvollisia" yhtiöitä. Niissä omistajaperheellä tai -suvulla on yleensä kauaskantoinen pyrkimys jatkaa yrityksen elinkaarta niin pitkään kuin suinkin mahdollista.
Sitä vastoin "kasvottomassa", maailmanlaajuisesti toimivassa yrityksessä jonkun syrjäisen Suomen toimipiste joutuu kvartaalitalouden heilahteluissa helpommin vaakalaudalle ja väki päätyy herkemmin kilometritehtaalle.
"Jotenkin vain tuntuu, että perheyrityksessä joukkoirtisanomiset ovat aivan mahdottomia paikkoja", Joronen miettii.
Lindströmistä erkaantunut SOL on taustoiltaan Suomen vanhimpia perheyhtiöitä. Nykyisellään se työllistää noin 7 200 ihmistä Suomessa ja lähinnä Baltiassa. "Noista runsaasta 7 000:sta en tunne kuin pienen osan. Siitä huolimatta koen heidät kuuluvaksi perheeseen."
Jorosen mielestä yritystä pitäisi pystyä hoitamaan niin, ettei äkkiarvaamatta ajauduta joukkoirtisanomisiin tai tehtaiden sulkemisiin.
Onko tämä viittaus UPM:n hiljattain ilmoittamaan hevoskuuriin?
"En minä ryhdy neuvomaan, kun en tunne yhtiön tilannetta. Mutta jos itse olisin ikäni ollut sillä paikalla, olisin tehnyt jotain aiemmin yrityksen toimintaa kehittääkseni."
Välillä kuin
päätä seinään löisi
Liisa Joronen on toiminut takavuosina useiden yritysten hallituksissa, muun muassa Sonera Oy:n hallituksen varapuheenjohtajana. Parhaimmillaan - tai pahimmillaan - hänellä oli samanaikaisesti kolme hallituspaikkaa. Nyttemmin oman yrityksen ulkopuoliset hallitukset ovat saaneet jäädä.
Yhtenä syynä hallituspaikkojen karsimiseen oli turhautuminen. Joronen myöntää, että hän koki joissakin hallituksissa lyöneensä vain päätä seinään.
"No, oli minulla tietysti ihan hyviäkin kokemuksia, mutta lopulta alkoi vain tuntua siltä, että ihan riittävästi haastetta on omassa yrityksessä."
Esimerkiksi Soneran hallituksessa ollessaan Joronen arvosteli yrityksen johdolle kaavailtua optio-ohjelmaa. "Vieläkin näen, etteivät optiot ole palkitsemisessa parhaita mahdollisia keinoja. Ne eivät sitoutua yrityksen johtoa sen enempää kuin työn mielekkyys. Sen sijaan olen puhunut vuosikymmenet tulospalkkioiden käytön puolesta."
Vastuun kanto
on vaativaa
Ekonomi, kasvatustieteiden tohtori Liisa Joronen oli torstaina Oulussa yhdessä SOL:n toimitusjohtajan Anu Erosen kanssa yrityksen asiakaspalveluseminaarissa, jonka aiheena oli laatujohtaminen.
Kaksikon mielestä laatujohtaminen on jatkuvaa parantamista kaikessa toiminnassa, ja se perustuu asiakas- ja ihmiskeskeisyyteen.
Yrityksen omaan työskentelykulttuuriin kuuluu itsenäisyyden ja vastuullisuuden korostaminen. Esimerkiksi yrityksen noin 300 toimihenkilöllä on joustava työaika. Liisa Joronen myöntää, ettei vapauteen totuttelu käy aina leikiten.
"Ajatuksena vapaus tuntuu alussa ihanalta, mutta pian useimmille tulee tunne, että kellokorttisysteemi olisikin helpompi. Iso ongelma on, että ihmiset himoitsevat tehdä liikaa töitä. He eivät osaa määritellä, mitä olisi järkevintä tehdä", Liisa Joronen sanoo.