Vanhempainvapaita pohtinut työryhmä olisi yllättänyt, jos se olisi pystynyt tekemään yksimielisen ehdotuksen vanhempainvapaajärjestelmän kehittämisestä ja rahoituksesta.
Samalla ikuisuuskysymys perhevapaiden kustannusten jakamisesta, isien hoitovastuun lisäämisestä ja pienten lasten äitien työmarkkina-aseman parantamisesta olisi nytkähtänyt eteenpäin.
Näin ei käynyt, vaan sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulalle (kesk.) torstaina luovutetussa mietinnössä saatiin taas kasapäin uusia selvityksiä, malleja ja vaihtoehtoja keskustelun ja päätöksenteon pohjaksi.
Yhteinen näkemys löytyi siitä, että vanhempainvapaan pitäisi olla nykyistä pitempi ja että pidennys koskisi isien osuutta. Siihen yksimielisyys loppuu, sillä kukaan ei tunnu olevan halukas viemään asiaa eteenpäin säädösten voimalla.
Perhevapaajärjestelmän kehittämisestä on puhuttu parikymmentä vuotta uuvuksiin asti, mutta ilman ratkaisevia muutoksia. Lainsäätäjä on viimeiseen asti halunnut välttää puuttumista perheiden sisäiseen päätöksentekoon. Se koetaan pyhäksi asiaksi, riippumatta siitä, kuka järjestelmän maksaa. Vaikka se tuottaa toistuvasti käytännön, jonka mukaan äidit jäävät kotiin.
Asenteet eivät ole odotellessa edistyneet. Lopputuloksena on, että vanhempainvapaista ja pienten lasten kotihoidosta vastaavat pääosin naiset. Työelämässä se merkitsee, että perhevapaiden suorat ja välilliset kustannukset lankeavat pääosin naisvaltaisille aloille.
Jossain vaiheessa pitää kysyä, miten pitkään asiaa vain selvitetään ja pohditaan. Missä vaiheessa on lupa odottaa käytännössä tuntuvia päätöksiä ja muutoksia?