petri.hakkarainen@kaleva.fi
Vanha toteamus, jonka mukaan ensin tulee valhe, sitten emävalhe ja lopuksi tilasto nousi taas mieleen, kun Iltasanomat oli listannut Suomen väkivaltaisempia kuntia. Asukalukuun suhteutettuna kun turpiin tulee Vaalassa kolmanneksi herkimmin heti Maarianhaminan ja Loviisan jälkeen. Luvut ovat kyllä oikein, mutta niistä voi helposti vetää vääriä johtopäätöksiä.
Poliisikin todistaa, että Vaala on varsin rauhallinen pitäjä eikä nyrkki viuhu raitilla ja ravintolassa mitenkään tavattoman tiuhaan. Jossain kuitenkin ottaa kipeästi liian usein, koska pieni kunta Oulujärven rannalta on joutunut tympeän tilaston kolmoseksi.
Osaltaan asia selittyy sillä, että pienissä kunnissa kappalemääräisesti vähäisetkin rikokset näkyvät tilastopiikkeinä, kun teot suhteutetaan väkilukuun. Koko Kainuu kuitenkin pysyttelee väkivaltatekojen kärjen tuntumassa, joten ihan oikeastikin jotain on pahasti pielessä.
Poliisi ja sosiaalityöntekijät tuntevat surullisen hyvin suurimman osan tilastoja rumentavista kansalaisista. Hälytyksiä tulee tämän tästä samoihin osoitteisiin, joissa iskuja ja potkuja vaihdellaan visusti seinien sisällä, tuttavallisesti perhepiirissä.
Poliisilla olisi takuulla tärkeämpääkin tehtävää kuin paimentaa pariskuntaa, jonka olisi pitänyt kaikkien edun takia muuttaa eri osoitteisiin jo kauan sitten. Usein tilanne on ohi, kun partio ajaa vaikkapa Vaalaan, joskus suuren piirin toiselta laidalta Limingasta saakka. Paikalla on kuitenkin käytävä ja teot kirjattava. Pahimmillaan apua tarvitaan samassa osoitteessa uudestaan vielä samana yönä.
Äkikseltään surkuhupaisaltakin tuntuva kännissä nahistelu saa kuoleman vakavan luonteen, kun kerrotaan, että perheväkivallan uhrina menehtyy Suomessa vuosittain keskimäärin 25 naista ja joskus jokunen mieskin. Luku on länsimaisittain poikkeuksellisen korkea. Asiaan on kiinnittänyt huomiota muun muassa Amnesty International.
Kuten sodassa, perheväkivallassakin viattomat sivulliset kärsivät eniten. Kuntien sosiaalisektorilla riittää työtä lastensuojelussa, ja se näkyy yhä kasvina kustannuksina. Kaikkiaan perheväkivallan jälkien korjailu maksaa yhteiskunnalle arviolta 50 miljoonaa euroa vuodessa, välillisten kulujen kanssa jopa kaksi kertaa enemmän.
Melkein aina perheväkivallan sytykkeenä on viina. Vaikka on todistettu, että helppo saatavuus ja halpa hinta ovat selvästi lisänneet alkoholin aiheuttamia ongelmia, haittoja ei haluta torjua tosissaan. Lapset sentään yritetään pelastaa aikuisten humalaräyhäämiseltä, mutta tuska määrärahojen ylityksistä on suuri.
Lasten ja nuorten laitoshoidon lasku on 300 miljoonaa euroa vuodessa. Kunnissa on säästetty kalliisti, kun palveluja on leikattu heiltä, jotka eivät voi itse niitä vaatia. Ennalta ehkäisystä ja avohoidosta kannattaa maksaa, sillä syviin ongelmiin ajautuneen lapsen erikoishoito voi maksaa jopa 700 euroa vuorokaudessa.
Kovin tuulisella paikalla istuva Kainuun sosiaali- ja terveysjohtaja Tuomo Pääkkönen on antanut kaikille avoimen reseptin, jonka noudattaminen parantaisi ehdottomasti niin elämisen laatua kuin kuntien ja maakunnan talouttakin: pois tupakka ja rasvaiset ruoat ja vähintään kohtuutta ryypiskelyyn. Jos jokainen kantaisi vastuun edes omista elintavoistaan, hyötyisi siitä yksilön ohella myös yhteiskunta.