Suomessa on kymmenen kuukauden aikana tehty peräti kuusi perhesurmaa. Määrää voi pitää poikkeuksellisen suurena. Viidestätoista kuolonuhrista peräti kymmenen on lapsia. Näissä perheissä on tapahtunut jotakin, jota ei voi järjellä selittää.
Lähiympäristölle ja naapurustolle surmatyöt tulevat usein suurena yllätyksenä, vaikka usein pinnan alla on oireillut jo pitkään. Merkkejä on saattanut välittyä myös ulkopuolisille.
Puuttumattomuuden ja piittaamattomuuden nimissä toisten asioihin ei haluta sekaantua.
Perhesurmissa surmaaja on usein mies, joka ampuu tai puukottaa perheenjäsenensä. Naiset, jotka surmaavat lapsensa, käyttävät usein tukahduttamista tai lääkkeitä.
Perhesurmien taustalta löytyy hyvin raadollisia ja henkilökohtaisia syitä. Surmissa voi olla kyse kostosta, huoltajuusriidoista, sairastamisesta, talousvaikeuksista tai väsymisestä.
Miesten tekoihin liittyy usein erouhkaa, mustasukkaisuutta ja alkoholiongelmaa. Naisten tekojen takaa paljastuu mielenterveysongelmia ja perheväkivallan uhrina olemista.
Nämä varsin inhimilliset tekijät, ongelmien kasaantuminen, ahdinko ja avuttomuus hakea apua, ovat kuitenkin johtaneet hyvin julmiin ja raakoihin ratkaisuihin.
Järkytyksen hetkellä lähiympäristö ja läheiset etsivät kuumeisesti selitystä ja miettivät, miksi ongelmia ei havaittu ajoissa ja miksi oireisiin ei puututtu.
Suomessa elää korkeana yksilöllisyyden kunnioitus. Perheet linnoittautuvat koteihinsa, lähisukulaiset saattavat asua toisella puolella maata eikä naapureita tunneta.
Vanhan ajan yhteisöllisyyttä ei enää ole ja naapuruston seuraamista pidetään kyttäämisenä. Kaupunkikulttuuri on vielä niin ohutta, että se ei ole löytänyt luontevia puuttumisen ja naapuriavun muotoja.
Kynnys puuttua toisten asioihin on korkea, vaikka näkisi, että työtoveri ei voi hyvin tai naapurin lapset ovat aina surullisia.
Lähiyhteisöissä pitäisi pystyä tekemään jotain jo ennen viranomaisapua. Uhrit olisivat ehkä arvostaneet kollektiivista surua enemmän sitä, että he olisivat saaneet apua ja tukea hädän hetkellä. Ei ole iso vaiva kysyä, mikä on vikana ja voinko auttaa.
Pohjoismaisesta hyvinvoinnista huolimatta elämä on monille kovaa. Perhesurmien suuri määrä kielii siitä, että monissa perheissä eletään pelottavaa arkea pahoinvoinnin keskellä.
Perheet tarvitsevat monitasoista tukea. Vuorovaikutustaitoja ja väkivaltaista käytöstä on pystytty ehkäisemään esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton miestyössä.
Yksilöllisyyden korostaminen ja menestymisen paine pakottavat ylläpitämään kulisseja, vaikka väkisin.
Elämässä voi kuitenkin epäonnistua monessa asiassa, eikä sen tarvitse merkitä maailmanloppua. Tässä suhteessa asenteissa on paljon parantamisen varaa. Puhumattomuuden kulttuuria on myös syytä murtaa.