Oulu Nordisk Panorama -festivaalin kilpasarjan dokumenteista löytyy tiettyjä yhtymäkohtia. Useammassakin dokumentissa puidaan tavalla tai toisella hankalia perhesuhteita.
Dokumenttien ensimmäisessä kilpasarjassa suomalainen aviopari puhuu kameralle niin kiusallisen intiimisti ja avoimesti aviollisista vaikeuksistaan avioliittoleirillä, että kiemurtelematta sitä ei katso. Kai Nordbergin hiljattain televisiossakin nähty Matka kohti valoa vetää katsojan lähietäisyydelle halusipa tämä sitä tai ei.
Isää etsimässä
Ruotsalaisdokumentti Boogie Woogie pappa keskittyy sekin perhesuhteisiin. Ohjaaja Erik Bäfving etsii itsemurhan tehneen isänsä uudestaan valokuvanegatiivien kautta. Samalla hän purkaa patoutuneita tunteitaan ja tulee löytäneeksi uudenlaisen isän.
Isäänsä etsii myös tanskalaisdokumentin Family toinen ohjaaja Sami Martin Saif, joka haluaa tavata isänsä vuosien jälkeen. Äidin kuolema ja veljen itsemurha saavat hänet yhä kiihkeämmin etsimään sukuaan isänsä kotimaasta Jemenistä asti.
Oman lisänsä persoonallisen isädokumentteihin tuo vielä norjalaisen Even Benestadin Alt om min far (Kaikki isästäni). Benestad tilittää tuntojaan transvestiitti-isän poikana.
Kipeitä perhesuhteita
Perhesuhdeteema on löydettävissä ehkä vieläkin selkeämmin fiktion puolella, lyhytelokuvien kilpasarjassa. Vaikuttavimmasta päästä ovat norjalaisen Marianne Østengenin Day in: day out (Aldri mer Hverdag) ja ruotsalaisen Jens Jonssonin Bror min (Veljeni).
Norjalaiselokuvassa keskitytään kuvaamaan isän ja 10-vuotiaan tyttären viikonloppua. Avioeron myötä mutkistunut isä-tytär -suhde tuodaan esiin syrjään sysätyn isän näkökulmasta. Viikonloppu on lyhyt aika rakentaa luontevaa suhdetta - on turvauduttava yhteisiin muistoihin.
Jonssonin Bror min on tiivistunnelmainen kuvaus veljessuhteista. Avioerolapsista on tässäkin elokuvassa kyse. Äidin ja isän kohtaamiset menevät riitelyksi, eivätkä he keskinäisiltä kähinöiltään huomaakaan isoveljen pienempäänsä kohdistamia sadistisia otteita. Filmissä kiteytyy hyvin lyhytelokuville suotava ominaisuus, taito kertoa tarina lyhyesti tai välittää vain jokin vahva tunnelma.
Sisaruussuhteita pohditaan myös Pia Andellin dokumentissa Pieni elokuva sisaruussuhteista.
Kulttuurien kohtaamisia
Fiktiivisten lyhytelokuvien parhaimmistoon nousee tanskalaisen Pernille Fischer Christensenin Habiti, my love (Habiti, min elskede), jossa muslimiperheen kasvatin Zahran rakkaus tanskalaista poikaystäväänsä Madsia kohtaan joutuu koetukselle. Zahra tulee raskaaksi, ja sitä hänen perheensä ei sulata. Vaihtoehdot tuntuvat olevan vähissä. Todenmakuinen elokuva, ja ehkäpä sen vaikuttimena onkin ollut naapurimaa Ruotsissa sattunut Fadime-murhenäytelmä.
Kulttuurien yhteentörmäys tuntuu olevan hedelmällinen aihe, etenkin tanskalaisille. Martin Strange-Hansenin elokuvan This charming man (Der er en yndig mand) herkullinen lähtölaukaus on Tanskan siirtolaisen El Hassanin ja tanskalaismiehen Lars Hansenin sosiaaliturvatunnuksien sekaantuminen.
Maria Hedmanin Paradiset (Paratiisi) kertoo puolestaan ruotsalaismiehen ja venäläisnaisen avioliitosta. Pienellä paikkakunnalla kun ollaan, on epäluuloja tavallista enemmän. Nämä yhdessä ruotsalaismiehen sairaalloisen mustasukkaisuuden kanssa eivät tiedä hyvää. Yhteisön ahdasmielisyys alkaa lopulta jäytää avioliittoa.
Suomalaisista lyhytelokuvista kiinnostavimmasta päästä on Eija-Liisa Ahtilan Rakkaus on aarre, jossa kuvataan viiden naisen psykooseja. Ahtila suorastaan estetisoi hulluuden visuaalisesti pitkälle mietityssä elokuvassaan.
Eksoottisia miljöitä
Dokumenttien sarjassa kiehtovimmasta päästä, jo pelkästään miljöönsä puolesta, ovat sarjan ainoa färsaarelaisdokumentti Burturhugur-Faroese observations ja tanskalainen The Wild East. Teitur Árnasonin kuvaus Färsaarten erään saaren seitsemän asukkaan kylästä etenee kiireettömästi ja verkkaiseen tahtiin, kuten päähenkilöiden elämäkin. Dokumentissa pohditaan saaren tulevaisuutta ja seurataan asukkaiden arkea. Erityisen hieno on kohtaus kirkonmenoista, jonne saapuu kokonaista kolme ihmistä. Heistä jokainen asettuu eri puolille kirkkoa.
Árnasonin dokumentissa karun kaunis luonto saa oman erityisen paikkansa, eikä suotta.
Michael Haslund-Christensenin The Wild East on sympaattinen, välillä jopa veijarimainen dokumentti Mongoliasta. Pääosassa ovat nuoret kaverukset Jenya ja Sasha, jotka toivoaan menettämättä syöksyvät kohti uusia mahdollisuuksia. Työsarkaa löytyy erilaisista myyntihommista. Haslund-Christensenin dokumentti on piristävän optimistinen kuvaus muutoksen kourissa olevasta maasta.
Jos ei eksotiikkaa, niin ainakin tiettyä nostalgiaa löytyy tanskalaisen Jørgen Lethin valokuvamaisesta tunnelmapalasta New Scenes from America, jossa Amerikka näyttäytyy vauraana ja kovin miehisenä - WTC-tornitkin ovat vielä pystyssä. WTC näyttäytyy myös Jan Troellin Reflection 2001 -dokumentissa.