Juhlan jäljet näkyvät vielä Pekkalan perhekodissa Oulun Haapalehdossa. Johtaja Mailis Pekkalan kotoa tuotu sohva koristaa olohuonetta, joka on täynnä kukkia. Pöydässä on komea vadelmakakku.
Edellisenä päivänä talo on ollut täynnä vieraita, kun vaikeasti liikunta- ja kehitysvammaisten perhekoti on juhlinut 10-vuotissyntymäpäiväänsä, Vuoden hoivayrittäjä -palkintoa sekä kesällä myönnettyä laaduntunnustusta. Mailis Pekkala sai onnittelupuheita kuunnellessaan itkeä monet kerrat liikutuksesta, mutta nyt on taas arkisen touhun aika. Hän kietaisee työtakin päälleen ja auttaa nostamaan Maunon tuoliinsa.
Mauno on iloisella tuulella ja puhua pulputtaa. Kaksi fysioterapeuttia on tulossa hakemaan häntä ulos. 19-vuotiaat tytöt Sonja ja Tytti ovat lähteneet jo aamulla invataksilla Merikosken erityisammattioppilaitokseen ja Lehtorannan toimintakeskukseen.
Maija istuu tavallisella penkillä pöydän ääressä lehteä selaillen. Muita asukkaita autetaan vähitellen ylös sängyistään yksilöllisiin tuoleihinsa. Alkaa olla ruoka-aika.
"Kukaan ei ole koko päivää sängyssään, ellei ole sairas. Asukkaamme ulkoilevat, kuuntelevat musiikkia ja heille luetaan. Kaikki tykkäävät, kun heidän lähellään ollaan. Hoitajan läsnäololla on suuri merkitys jokaiselle, ja meillä on kaikille aikaa", Mailis Pekkala vakuuttaa.
Hoitaja Elsa Mettovaara silittää Seppoa poskesta ja kertoo tämän toipuneen hienosti isosta leikkauksesta. Kun hän vielä napsauttaa radion päälle, Sepon ruskeat silmät loistavat ja suu kääntyy hymyyn. Hän osaa kertoa sanoittakin nauttivansa kosketuksesta ja musiikista.
"Jokaiseen kiintyy", Mailis Pekkala sanoo hoivatessaan talon kuopusta, pientä, nukkuvaa seitsenvuotiasta.
63-vuotias Elsa on Pekkalan perhekodin ensimmäinen ja vanhin asukas. Hän muutti Pekkaloille Haapalehtoon keväällä 1993, kun Mailis Pekkala jäi pois työstään Hiirosen vanhainkodin hoivaosastolla. Hän oli hoitanut sukellusonnettomuudessa vammautunutta miestään Ilpo Pekkalaa työnsä ohessa 23 vuotta ja sai kolme hoidettavaa lisää.
Perhekoti muuttui kahdeksanpaikkaiseksi, kun Ilpo Pekkala kuoli 1996. Mailis Pekkala asui vielä jonkin aikaa 1970-luvulla rakennetussa kodissaan, mutta hankki sitten asunnon keskustasta. Perhekotiin saatiin lisätiloja laajentamalla ja saneeraamalla niin, että asukkaita voitiin ottaa vielä neljä lisää.
Koko Suomessa ei ehkä ole toista yhtä vaikeavammaisten perhekotia. Mailis Pekkalan lisäksi asukkaista huolehtii hänen poikansa ja yrittäjäkumppaninsa Tommi Pekkala sekä kahdeksan työntekijää. Päivävuorossa on yleensä kolme ja iltavuorossa kaksi työntekijää. Yöllä asukkaiden unta valvoo yksi hoitaja, joka usein on Mailis.
"Nukun yhtenä aamuna viikossa pitkään", hän kertoo jaksamisensa salaisuudeksi. Mailiksen energia tuntuu ehtymättömältä, kun hän kertoo perhekotinsa rutiineista. Hän laittaa kaikki ruuat itse - enimmäkseen yöllä. Perhekodin työntekijät pesevät myös pyykit ja siivoavat kodin.
Mailis Pekkalan pikkuapulaisena pyörii usein kuusivuotias Hanna, Pekkala kolmannessa polvessa. Tommin tytär tuntee kaikki asukkaat ja osaa tuoda kullekin oikeanlaisen päivä- ja yövaipan. Hoivaaminen tuntuu olevan verissä, sillä Hanna pitelee jo taitavasti sylissään Mailiksen toisen pojan, Timon poikavauvaa. Timon vanhemmalle pojallekin perhekoti on tuttu paikka.
Eteisen seinälle on kiinnitetty ihailtaviksi piirustukset, joiden mukaan rakennetaan ehkä lähiaikoina perhekodille uudet tilat Kynsilehtoon. Vajaan 200 neliön pinta-ala tuplaantuisi, yhden hengen huoneita tulisi lisää ja kolmen hengen huoneista päästäisiin. Neuvottelut rahasta aloitetaan nyt kun juhlat on juhlittu.